Promovideo Valparaísossa

Vaihtokoordinaattorimme Carlos oli laittanut Facebookkiin viestiä: Valparaíson kaupunki pyytää vaihto-oppilaita avustajiksi videoon, jolla on tarkoitus edistää kaupungin turismia. Uuden kokeileminen ja tilaisuuksiin tarttuminen on toiminut ohjenuoranani täällä ja homma kuulosti ihan hauskalta muutenkin, joten päätin lähteä mukaan. (Silläkin uhalla että naamani päätyy komeilemaan kissan kokoisena johonkin vielä kymmenen vuoden päästäkin.. Mitä kyllä epäilen vahvasti).

Vapaaehtoisten ryhmä UVM:stä

Saavuimme aamulla Valparaísoon, ja lähdimme Cerro Concepcionille. Saimme pienen opaskierroksen, ja muutama kameramies kuvasi kun kuuntelimme ja kävelimme. Homma ei siis vaatinut paljoa vaivaa tai näyttelijänlahjoja.

Parin tunnin kierroksen jälkeen homma oli suurelta osaa ryhmää ohi. Videoryhmä tarvitsi koko ryhmästä viisi vapaaehtoista, joita kuvattaisiin vielä ravintolassa. Koska ravintolassa oli luvassa ilmaista ruokaa, jatkoin hommassa ilomielin.

Menimme hienon oloiseen ravintolaan, jossa avautui upea näkemä Valparaísoon. Saimme lasit viiniä ja hetken odottelun jälkeen myös lautasellisen mereneläviä. Annos sisälsi ainakin erilaisia simpukoita, katkarapuja ja lohta. Vaikka kaikki herkut eivät miellyttäneetkään omaa silmää, olivat meren antimet silti hyvän makuisia. Tulipahan nyt kokeiltua useampaa sorttia kerralla!

Ravintolan jälkeen olimme vapaita. Jäimme vielä kiertelemään Valpoon maisemia ihaillen ja käsityökojuissa vierraillen.

Vierailimme myös Valpon taidemuseossa: Museo de Bellas Artes, joka sijaitsee Baburizzan kartanossa. Kartano kuului aikoinaan Euroopasta (en nyt muista maata) muuttaneelle miehelle, joka testamenttasi asuntonsa Valparaíson kaupungille kuolemansa jälkeen. Kartanoon perustettiin sittemmin kotimuseo.

Tajusin juuri, että museokokemukseni täällä olon aikana rajoittuu toistaiseksi vain taidemuseoihin. Suunnitelmissa on kyllä laajentaa reperturaaria muunkinlaisiin museoihin, kunhan vain aikataulut sallivat.

Huomenna onkin sitten tarkoitus lähteä laskettelemaan Andeille päiväksi. Laskettelureissuni on jo nyt kavereideni keskuudessa surullisenkuuluisa, sillä olen yrittänyt päästä lähtemään jo kuukauden ajan. Liikoihin yksityiskohtiin menemättä esteenä on ollut kaikenlaisia väärinkäsityksiä, aikatauluongelmia ja flunssa. Kerran olin jo pääsemässä reissuun, mutta viime hetkellä sade pilasi suunnitelmat ja reissu peruttiin. Kaikkien näiden vaikeuksen jälkeen olen kivenkovasti päättänyt, että aion päästä laskettelemaan keinolla tai toisella. Pitäkäämme siis sormet ristissä ja toivokaamme, että huomenna kaikki sujuu suunnitelmien mukaan!