Fiestas Patrias

Fiestas Patrias eli itsenäisyyspäivä on Chilessä 18. syyskuuta. Tuona päivänä, vuonna 1810, otettiin ensimmäiset askeleet Chilen itsenäisyyden tiellä. Chilessä järjestettiin isokenkäisten kokous, jossa päätettiin että lähdetään tavoittelemaan itsenäisyyttä. Vaikka itsenäisyyttä juhlitaan edelleen tuona päivänä, itse päämäärä toteutui vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, kun taistelu Espanjaa vastaan oli käyty ja virallinen itsenäisyysjulistus allekirjoitettu.

Juhlapöytä koristeineen

Fiestas Patrias, toiselta nimeltään Dieciochero (dieciocho = kahdeksantoista), on kaikesta päätellen iso juttu täällä. Talojen ikkunoissa on Chilen lippuja, kaupat mainostavat vaikka mitä juhlapäivän varjolla ja jopa monet autot on koristeltu juhlan kunniaksi. Suurin osa kouluista pitää koko viikon vapaata, kun taas suuri osa työntekijöistä on ainakin kolme päivää vapaalla. Palasin Pucónista varta vasten jo 16.9, että pääsisin näkemään Viñan juhlahulinaa, mutta valitettavasti sain Pucónissa flunssan ja vietin suurimman osan ajastani sängyssä lepäämässä. Kokemukseni itsenäisyyspäiväviikosta ennen itse isoa päivää rajoittuu siis ruokakauppaan, jonne oli pakko raahautua siinä pahimmassa ruuhkassa. Taitaa olla universaalia, että jos kaupat ovat kaksi päivää kiinni peräkkäin, niin se on aivan varma että koko kaupunki on tekemässä kahden viikon ruokaostokset sinä edellisenä päivänä..

Itsenäisyyspäivän valjetessa olin edelleenkin nuhainen, mutta päättäväinen sen suhteen etten anna sen häiritä. Aamu meni mukavan leppoisasti, ja iltapäivällä lounastin yhdessä perheen kanssa. Lounaaksi oli herkullista grilliruokaa, choripania (hotdog chorizo-makkaran ja pebren, tulisen soseen, kera), salaattia ja tietenkin viiniä. Samana päivänä oli tosiaan omat syntymäpäiväni, ja kaikki onnittelivat minua sydämmellisesti. Paljon parempaa päivää ei voisi toivoa synttäreiksi Chilessä siinä mielessä, että kaikki ovat jo valmiiksi loistotuulella.

Vanhemmat, 6 lasta, 2 vävyä, 1 lapsenlapsi, koira ja minä

Lounas kesti pitkään, ja jossain vaiheessa totesin että olen pahasti torkkujen tarpeessa. Vetäydyinkin omaan huoneeseeni hetkeksi ja otin pikku tirsat, minkä jälkeen palasin seuraan sopivasti kakkuaikaan. Synttäreitäni varten oli ostettu kakku, jossa oli paikallisia herkkuja: lukumaa (hedelmä) ja manjaria (vähän niin kuin toffeeta).

Mote con huesillo - paikallinen herkku

Jäin istumaan iltaa osan porukan kanssa. Oli hienoa tajuta ymmärtävänsä ainakin pääpiirteittäin ne vaikeatkin keskustelut (väittely aiheista kuolemanrangaistus ja marihuanan laillistaminen), vaikka oma panos kyseisiin aiheisiin olikin hieman heikompaa. Illalla lähdin vielä parille lasilliselle jenkkiystävieni kanssa, mutta flunssa veti päiväunista huolimatta pidemmän korren ja ilta päättyi kohtalaisen lyhyeen.

Konsertti markkinoilla

Seuraava päivä on myöskin virallinen juhlapäivä, mutta itse missasin tämän kun toivuin edellisen päivän ponnistuksista sängyssä leväten ja uutta koukutussarjaani (Orphan black) katsoen. Sunnuntaina nuha oli onneksi hellittänyt sen verran, että pääsin lähtemään markkinoille. Kyseessä oli hyvin saman tyyppinen tapahtuma kuin Santiagossa jo alkukuusta: paikalla oli paljon ruokakojuja, paljon ihmisiä, käsityöläiskojuja ja musiikkia. Oikeastaan tapahtuma oli vähän niin kuin tivoli isommassa mittakaavassa, sillä näillä markkinoilla oli myös pieniä huvipuistolaitteita.

Muun muassa tällaisia kojuja sieltä löytyi

Kiertelin tapahtumassa, söin kaikkea hyvää ja ihastuin jälleen uusiin koruihin. Tällä kertaa osa koruista lähti matkaan tuliaistarkoituksessa, mutta jos sama meno jatkuu niin kotiin kantautuu aikamoinen määrä sormuksia, kaula- ja korvakoruja. Mutta kun ottaa huomioon että olen muuten hyvin tarkka siinä, mitä ostan Suomeen tuotavaksi, niin tämä pieni pahe minulle sallittakoon.