Promovideo Valparaísossa

Vaihtokoordinaattorimme Carlos oli laittanut Facebookkiin viestiä: Valparaíson kaupunki pyytää vaihto-oppilaita avustajiksi videoon, jolla on tarkoitus edistää kaupungin turismia. Uuden kokeileminen ja tilaisuuksiin tarttuminen on toiminut ohjenuoranani täällä ja homma kuulosti ihan hauskalta muutenkin, joten päätin lähteä mukaan. (Silläkin uhalla että naamani päätyy komeilemaan kissan kokoisena johonkin vielä kymmenen vuoden päästäkin.. Mitä kyllä epäilen vahvasti).

Vapaaehtoisten ryhmä UVM:stä

Saavuimme aamulla Valparaísoon, ja lähdimme Cerro Concepcionille. Saimme pienen opaskierroksen, ja muutama kameramies kuvasi kun kuuntelimme ja kävelimme. Homma ei siis vaatinut paljoa vaivaa tai näyttelijänlahjoja.

Parin tunnin kierroksen jälkeen homma oli suurelta osaa ryhmää ohi. Videoryhmä tarvitsi koko ryhmästä viisi vapaaehtoista, joita kuvattaisiin vielä ravintolassa. Koska ravintolassa oli luvassa ilmaista ruokaa, jatkoin hommassa ilomielin.

Menimme hienon oloiseen ravintolaan, jossa avautui upea näkemä Valparaísoon. Saimme lasit viiniä ja hetken odottelun jälkeen myös lautasellisen mereneläviä. Annos sisälsi ainakin erilaisia simpukoita, katkarapuja ja lohta. Vaikka kaikki herkut eivät miellyttäneetkään omaa silmää, olivat meren antimet silti hyvän makuisia. Tulipahan nyt kokeiltua useampaa sorttia kerralla!

Ravintolan jälkeen olimme vapaita. Jäimme vielä kiertelemään Valpoon maisemia ihaillen ja käsityökojuissa vierraillen.

Vierailimme myös Valpon taidemuseossa: Museo de Bellas Artes, joka sijaitsee Baburizzan kartanossa. Kartano kuului aikoinaan Euroopasta (en nyt muista maata) muuttaneelle miehelle, joka testamenttasi asuntonsa Valparaíson kaupungille kuolemansa jälkeen. Kartanoon perustettiin sittemmin kotimuseo.

Tajusin juuri, että museokokemukseni täällä olon aikana rajoittuu toistaiseksi vain taidemuseoihin. Suunnitelmissa on kyllä laajentaa reperturaaria muunkinlaisiin museoihin, kunhan vain aikataulut sallivat.

Huomenna onkin sitten tarkoitus lähteä laskettelemaan Andeille päiväksi. Laskettelureissuni on jo nyt kavereideni keskuudessa surullisenkuuluisa, sillä olen yrittänyt päästä lähtemään jo kuukauden ajan. Liikoihin yksityiskohtiin menemättä esteenä on ollut kaikenlaisia väärinkäsityksiä, aikatauluongelmia ja flunssa. Kerran olin jo pääsemässä reissuun, mutta viime hetkellä sade pilasi suunnitelmat ja reissu peruttiin. Kaikkien näiden vaikeuksen jälkeen olen kivenkovasti päättänyt, että aion päästä laskettelemaan keinolla tai toisella. Pitäkäämme siis sormet ristissä ja toivokaamme, että huomenna kaikki sujuu suunnitelmien mukaan!

Fiestas Patrias

Fiestas Patrias eli itsenäisyyspäivä on Chilessä 18. syyskuuta. Tuona päivänä, vuonna 1810, otettiin ensimmäiset askeleet Chilen itsenäisyyden tiellä. Chilessä järjestettiin isokenkäisten kokous, jossa päätettiin että lähdetään tavoittelemaan itsenäisyyttä. Vaikka itsenäisyyttä juhlitaan edelleen tuona päivänä, itse päämäärä toteutui vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, kun taistelu Espanjaa vastaan oli käyty ja virallinen itsenäisyysjulistus allekirjoitettu.

Juhlapöytä koristeineen

Fiestas Patrias, toiselta nimeltään Dieciochero (dieciocho = kahdeksantoista), on kaikesta päätellen iso juttu täällä. Talojen ikkunoissa on Chilen lippuja, kaupat mainostavat vaikka mitä juhlapäivän varjolla ja jopa monet autot on koristeltu juhlan kunniaksi. Suurin osa kouluista pitää koko viikon vapaata, kun taas suuri osa työntekijöistä on ainakin kolme päivää vapaalla. Palasin Pucónista varta vasten jo 16.9, että pääsisin näkemään Viñan juhlahulinaa, mutta valitettavasti sain Pucónissa flunssan ja vietin suurimman osan ajastani sängyssä lepäämässä. Kokemukseni itsenäisyyspäiväviikosta ennen itse isoa päivää rajoittuu siis ruokakauppaan, jonne oli pakko raahautua siinä pahimmassa ruuhkassa. Taitaa olla universaalia, että jos kaupat ovat kaksi päivää kiinni peräkkäin, niin se on aivan varma että koko kaupunki on tekemässä kahden viikon ruokaostokset sinä edellisenä päivänä..

Itsenäisyyspäivän valjetessa olin edelleenkin nuhainen, mutta päättäväinen sen suhteen etten anna sen häiritä. Aamu meni mukavan leppoisasti, ja iltapäivällä lounastin yhdessä perheen kanssa. Lounaaksi oli herkullista grilliruokaa, choripania (hotdog chorizo-makkaran ja pebren, tulisen soseen, kera), salaattia ja tietenkin viiniä. Samana päivänä oli tosiaan omat syntymäpäiväni, ja kaikki onnittelivat minua sydämmellisesti. Paljon parempaa päivää ei voisi toivoa synttäreiksi Chilessä siinä mielessä, että kaikki ovat jo valmiiksi loistotuulella.

Vanhemmat, 6 lasta, 2 vävyä, 1 lapsenlapsi, koira ja minä

Lounas kesti pitkään, ja jossain vaiheessa totesin että olen pahasti torkkujen tarpeessa. Vetäydyinkin omaan huoneeseeni hetkeksi ja otin pikku tirsat, minkä jälkeen palasin seuraan sopivasti kakkuaikaan. Synttäreitäni varten oli ostettu kakku, jossa oli paikallisia herkkuja: lukumaa (hedelmä) ja manjaria (vähän niin kuin toffeeta).

Mote con huesillo - paikallinen herkku

Jäin istumaan iltaa osan porukan kanssa. Oli hienoa tajuta ymmärtävänsä ainakin pääpiirteittäin ne vaikeatkin keskustelut (väittely aiheista kuolemanrangaistus ja marihuanan laillistaminen), vaikka oma panos kyseisiin aiheisiin olikin hieman heikompaa. Illalla lähdin vielä parille lasilliselle jenkkiystävieni kanssa, mutta flunssa veti päiväunista huolimatta pidemmän korren ja ilta päättyi kohtalaisen lyhyeen.

Konsertti markkinoilla

Seuraava päivä on myöskin virallinen juhlapäivä, mutta itse missasin tämän kun toivuin edellisen päivän ponnistuksista sängyssä leväten ja uutta koukutussarjaani (Orphan black) katsoen. Sunnuntaina nuha oli onneksi hellittänyt sen verran, että pääsin lähtemään markkinoille. Kyseessä oli hyvin saman tyyppinen tapahtuma kuin Santiagossa jo alkukuusta: paikalla oli paljon ruokakojuja, paljon ihmisiä, käsityöläiskojuja ja musiikkia. Oikeastaan tapahtuma oli vähän niin kuin tivoli isommassa mittakaavassa, sillä näillä markkinoilla oli myös pieniä huvipuistolaitteita.

Muun muassa tällaisia kojuja sieltä löytyi

Kiertelin tapahtumassa, söin kaikkea hyvää ja ihastuin jälleen uusiin koruihin. Tällä kertaa osa koruista lähti matkaan tuliaistarkoituksessa, mutta jos sama meno jatkuu niin kotiin kantautuu aikamoinen määrä sormuksia, kaula- ja korvakoruja. Mutta kun ottaa huomioon että olen muuten hyvin tarkka siinä, mitä ostan Suomeen tuotavaksi, niin tämä pieni pahe minulle sallittakoon.

Päivitystä & Dia de Chilenidad

Tänne tulee nyt juttua vähän myöhässä sekä epämääräisessä järjestyksessä, kun lomasta suuri osa meni koneen tavoittamattomissa ja sitten piti heti päästä puhumaan maanjäristyksestä. Tällä Viñassa maanjäristyksen jännitysnäytelmä jäi siihen mitä viime postauksessa kerroinkin. Tsunamia ei tullut, eikä kaupunki kokenut vaurioita. Yöllä oli kuulemma ollut voimakas jälkijäristys, mutta itsehän nukuin sen yli onnellisena :D Vielä tänäkin päivänä on tuntunut jälkijäristyksiä, mutta ne eivät ole enää aiheuttaneet sydämentykytyksiä. Vaikka Viña säästyikin vahingoilta, vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä oleva Concón (jossa kävin sandboardaamassa) koki jo vaurioita, ja yhteensä 13 kuolemaa on raportoitu maanjäristyksen aiheuttamaksi. Tuntuu aika hurjalta, mutta pitää vain olla onnellinen siitä ettei itselle tai läheisille käynyt mitään.

Cueca, Chilen kansallistanssi. Puolessa välissä kuvaamista tajusin, että vaakatasossa saisi paremmin mahdutettua tanssijat mukaan. En oikein ajatellut asiaa loppuun saakka, joten tässä tulos...

Tässä kun ikävistä asioista puhutaan niin käsitelläänpä koti-ikävä tässä samalla.. Koin nimittäin ensimmäiset kunnon koti-ikävät pari viikkoa sitten. Totta kai sellaista pientä ikävää on ollut ilmassa aiemminkin, mutta vain siinä määrin että jotain muuta ajattelemalla ikävät ajatukset on saanut karkoitettua. Pari viikkoa sitten kuitenkin näin somessa kuvia kavereistani viettämässä hauskaa iltaa, ja iski päälle aivan mieletön harmitus siitä etten ollut mukana. Tuntui pahalta, että elämäni Chilessä on pakostakin niin erillinen siitä elämästä, jossa suurin osa läheisistäni elää. Vaikka koen täällä vaikka mitä hienoa ja mahtavaa, niin silti sitä joskus toivoo että voisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Aikani masisteltuani päätin kuitenkin raahata itseni ihmisten ilmoille, ja ystävien seura piristikin tehokkaasti. Loppu hyvin kaikki hyvin siis! (special thanks to Cait, who decided to cheer me up by speaking Finnish even though she knows only one word of it. It was special kind of fun to hear that one curseword over and over again with such passion and good intentions).

Rapa nui - kaksi tanssia samalla videolla

Ja sitten iloisempiin aiheisiin! Puolitoista viikkoa sitten torstaina UVM järjesti Chilen itsenäisyyspäiväjuhlan meille vaihtareille. Itse juhlapäivähän oli oikeasti vasta 18.9, mutta koska koko itsenäisyysviikolla ei ole koulua, oli päivä meitä ajatellen järjestetty jo viikko etukäteen.

Kuulimme jälleen puheita ja näimme myös erilaisia tanssiesityksiä. Chilen kansallistanssi on cueca, ja sitä tanssitaan parin kanssa. Esityksen jälkeen olisimme päässeet itsekin tanssahtelemaan, mutta itse en kokenut että vain yhden cuecatunnin jälkeen olisin hallinnut askeleita mitenkään säällisesti, joten jätin tällä kertaa välistä. Kameraa en tietenkään hoksannut ottaa mukaan, joten kuvasin tansseja kännykälläni ja laatu on sen mukaista.

Rapa nui - viimeinen tanssi

Olimme valmistelleet espanjan kurssilla payat, jotka lausuimme tilaisuudessa. La Paya on perinteinen chileläinen ajanviettotapa, jossa kaksi laulajaa ottaa mittaa toisistaan. Tarkoituksena on keksiä erilaisia loruja (payoja), jotka rimmaavat keskenään. Toisen on aina jatkettava siitä mihin edellinen jäi, joten improvisaatiotaito on tärkeää. Taistossa mitataan kekseliäisyyttä ja luovuutta, ja laulu voi jatkua ikuisuuksiin. Payoissa usein ylistetään Chileä ja sen kulttuuriin liittyviä asioita, mutta muitakin aiheita löytyy. Joukkoon voi myös sujauttaa kaksoismerkityksellisiä säkeitä..

Seuraavaksi olikin vuorossa jotain astetta eksoottisempaa: Pääsiäissaarten alkuperäiskansan Rapa Nuin perinteinen tanssi. Tanssijoilla oli päällään alkuasukasaikojen asut, jotka eivät jättäneet paljoa arvailujen varaan, mutta tanssijoiden leveät hymyt viestivät että ujostelulle ei ole tarvetta.

Perinteinen tanssi jostain päin Chileä - meni kaikilta vähän ohi, että mistä tarkalleen ottaen..

Saimme päivän aikana myös perinteikästä itsenäisyyspäiväruokaa: empanadoja ja grilliruokaa. Tapahtuma kesti muutaman tunnin, jonka jälkeen meille ilmoitettiin että päivän kunniaksi kaikki loppupäivän tunnit on peruttu ja loma virallisesti alkanut.

Illalla suuntasimmekin jo bussi-asemalle ja aloitimme 12 tunnin bussimatkan kohti Pucónia. Tästä reissusta aion kertoa tarkemmin myöhemmin, kun saan kavereidenkin kameroista kaikki kivat kuvat talteen.

Terremoto - ensitunnelmat

Tulipahan tämäkin nyt sitten koettua. Chileen iski voimakas maanjäristys eli terremoto tänä iltana. Kaikki on ihan hyvin, mutta olen vielä vähän jännittynyt tilanteesta. Kun Suomessakin kaikki ovat vielä nukkumassa enkä pääse tutuille purkamaan, niin kirjoittelen tätä blogia nyt sitten sijaisena. Lähetin viestiä niille läheisille joiden puhelinnumero ei hukkunut aiemmassa puhelimen puhdistamisessa, toivottavasti tieto tavoittaa kaikki ennen kuin kukaan ehtii huolestua uutisista.

Olin huoneessani, itse asiassa kirjoittamassa juuri tätä blogia, kun tärinä alkoi. Jos ensimmäisellä maanjäristykselläni tuskin ehdin huomata mitä tapahtui, tällä kertaa minulla oli kunnolla aikaa ihmetellä. Maanjäristys kesti melkein kaksi minuuttia, ja järistys tuntui selvänä tärinänä. Olin rauhassa huoneessani ja hakeuduin seinän lähelle, kunnes kämppikseni viittoi minut pihalle. Hetken päästä tärinä lakkasi, ja Jorge tuli tarkistamaan että kaikki on hyvin. Päivittelin että olipas voimakas maanjäristys, mutta Jorge ei ollut vaikuttunut. "Muy suave" - "hyvin pehmeä" oli hänen kommenttinsa, eikä järistys kuulemma voinut olla edes 5 magnetudin arvoinen koska emme menettäneet sähköjä.

Naureskelin että minusta maanjäristys oli kyllä aika voimakas, mutta minä olenkin Suomesta eikä meillä ole maanjäristyksiä. Menin rauhassa keittämään teetä, kun jälkijäristys iski. Jogen mukaan uutisissa sanottiin järistyksen olevan sittenkin voimakkuudeltaan 7, mitä kaikki ihmettelivät koska valot paloivat edelleen (mikä oli musta aika huvittavaa, mutta kertoo vaan siitä miten tottuneita maanjäristyksiin ollaan täällä). Koska perheen asenne oli niin lepsu, niin en huolehtinut itsekään. Jorge vielä selitti että olemme parhaalla mahdollisella paikalla: kun iso maanjäristys viimeksi iski, heidän talonsa ei kokenut mitään vahinkoja, kun taas keskustassa tuhoutui paikkoja.

Kun palasin huoneeseeni, puhelimeni oli täynnä vaihtareiden ryhmächatin viestejä. Aloin lukemaan viestejä ja uutisia, ja sain kuulla että täällä on annettu tsunamivaroitus. Chilen viranomaisten mukaan järistysten voimakkuus on ollut 7,9, amerikkalaisen median mukaan taas 8,3. Rannikkoa evakuoitiin, ihmiset juoksivat kukkuloille ja Conconissa tulvii. Luotan kyllä Jorgeen siinä että olemme tarpeeksi korkealla ja että kukkulamme on turvallinen, mutta hitto vie kun muhun kyllä tarttuu muiden ihmisten levottomuus ja adrenaliini. Ihan oman mielenrauhan vuoksi pakkasin pieneen reppuun kaikki tärkeät dokumenttini, rahani ja lämpimiä vaatteita. En tule varmastikkaan tarvitsemaan niitä, mutta lohduttaa tietää että jos jotain yllättävää tapahtuisi niin olisin valmis lähtemään.

Jälkijäristyksiä on tullut vielä, mutta ne ovat olleet kerta kerralta pienempiä. Eiköhän tässä pikkuhiljaa uskalla mennä jo nukkumaan..

Santiago

Viime viikonlopun vietin Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Vajaan kahden tunnin bussimatka kaupunkiin maksoi noin kolme euroa, ja naureskelin etten samalla summalla pääsisi Suomessa edes kotoa yliopistolle. Bussimatkustaminen on ihastuttavan halpaa täällä!

Tämän kirjakaupan myyjä pyysi kirjoittamaan ylös suomalaisia kirjailijoita ja runoilijoita,
jotta voisi tutustua heidän töihinsä

Pienten ongelmien vuoksi (bussi oli myöhässä ja vaihdoimme lopulta kokonaan toiseen bussiin..) saavuimme hostelille vähän myöhemmin kuin oli tarkoitus. Tässä vaiheessa saimme tietää, että olisi kannattanut ottaa turistiviisumi mukaan. Chilessä on nimittäin sellainen systeemi, että hostellin hintoihin lisätään vielä 19% vero. Veroa ei tarvitse maksaa, jos omaat turistiviisumin (kuten me) ja maksat Amerikan dollareilla (jonka voi tehdä myös kortilla). Mehän emme tätä tietenkään muistaneet, joten jouduimme pulittamaan yöpymisestä enemmän kuin olimme suunnitelleet. Onneksi hostelli oli suhteellisen edullinen (neljän hengen huone 11,000 pesoa/yö/henkilö), joten mistään älyttömistä summista ei ollut kyse, mutta muistetaanpa jatkossa ottaa se lappu mukaan.

Ensimmäiseksi lähdimme kiertelemään Lastarrion kaupunginaluetta ja etsimään ruokapaikkaa. Conconin reissulla ihastuin rapu-empanadaan, joten ravintolassa valitsin perinteisen rapupiirakan ruuakseni. Herkullista! Täytyy yrittää syödä itsensä ähkyyn rapua täällä, niin ei tule sitten niin ikävä Suomessa..

Pastel de jaiba eli rapupiiras

Tarkoituksena oli suunnata Chilen kansalliseen taidemuseoon eli Museo de Bellas Artesiin, mutta koska museo meni kiinni jo klo 18, päätimme jättää sen suosiolla toiselle päivälle. Sen sijaan kiertelimme pieniä kauppoja ja suuntasimme vähitellen Plaza de Armasille ja Catedral Metropolitana de Santiagolle. Santiago on ihana sillisekoitus uutta ja vanhaa: kyseinen katedraali on rakennettu 1700-luvulla, ja heti katedraalin vieressä näkyi todella moderni kerrostalo. Uusi ja vanha kulkevat käsi kädessä.

Catedral Metropolitana de Santiago

Päivä alkoi tässä vaiheessa jo hämärtyä, joten suuntasimme takaisin hostellille. Kuulemamme mukaan Santiago ei ole yhtä turvallinen pimeän tultua.. Lauantaina taas lähdimme liikkeelle heti aamusta. Vierailimme Cerro Santa Lucíalla, kukkulalla keskellä kaupunkia. Santa Lucía on näkemisen arvoinen paikka: puistoja, suihkulähteitä, kierreportaita, vanha linna ja upeita maisemia.

Santa Lucían vieressä on artesaanikuja, josta löytyy kymmeniä käsityöläisten kojuja. Olisin voinut viettää koko päivän siellä, mutta jossain vaiheessa oli vain pakko repiä itsensä irti ja jatkaa matkaa. Muutama koru tarttui matkaan, mutta haaveilemani Lapis Lazuli-korut jäivät vielä hankintalistalle päätöksentekokyvyttömyyteni vuoksi.

Santiago ja Andit - näkymiä Cerro Santa Lucíalta

Tällä kertaa pääsimme ajoissa taidemuseoon, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Kiersimme kaikki huoneet ja saimme aikamoisen taideähkyn. Oli hienoa, että esillä oli lähes yksinomaan chileläisten taidetta sen sijaan, että paikalle olisi hankittu vain niitä "tunnettuja" teoksia. Pienen yllätyksen kyllä koin, kun mitään esittelytekstejä lukematta törmäsin tauluihin, joissa oli hyvin lappimaisia maisemia ja tekstiä ruotsiksi. Selvisi, että työt olivat chileläis-ruotsalaisen taiteilijan käsialaa.

Museo de Bellas Artes

Täällä ollessa olen aina hyvin iloinen ja yllättynyt siitä kun törmään jossain suomalaisiin (tai edes pohjoismaalaisiin) asioihin. Kerran kuulin The Rasmuksen biisin baarissa ja olin aivan hulluna nostalgiasta - samoin innostuin siitä, kun näin jossain mainostettavan Finlandia Vodkaa. Olen tässä elämäni aikana omaksunut ajatuksen, että Suomi on pieni maa josta ei tiedetä mitään maailmalla, joten olen aina yhtä yllättynyt kun törmään johonkin Suomeen viittaavaan näinkin kaukaisessa paikassa. Samasta syystä olen myös aina hyvin iloinen, kun milloin minkäkin tekosyyn varjolla saan kertoa ihmisille asioita Suomesta. Ennakkoluuloni Suomen huonosta maineesta maailmalla on tosin osoitettu vääräksi täällä; erityisesti koulutusjärjestelmämme on monien chileläisten tietoisuudessa. Chilessä käydään tällä hetkellä paljon keskustelua koulutuksesta, ja Suomea käytetään esimerkkimaana onnistumisesta. Monien mielestä Suomi on todellinen paratiisi, ja olen itsekkin vihdoin tajunnut kuinka onnekas olen kun olen sattunut syntymään Suomeen. Tästäkin aiheesta olisi tarkoitus kirjoittaa ihan oma postauksensa, joten lopetan nyt tähän ennen kuin harhaudun aiheesta enempää.

Illalla vierailimme markkinoilla, jotka oli järjestetty itsenäisyyspäiväkuukauden kunniaksi (itsenäisyyspäivä on iso juttu täällä, ja odotan innolla että pääsen näkemään sen ensi viikolla). Paikalla oli musiikkia, paljon ihmisiä, käsityöläisten kojuja ja paljon ruokaa. Matkalla markkinoille näimme myös Latinalaisen Amerikan korkeimman rakennuksen. Kummastakaan tapahtumasta ei ole kuvia, koska kamerani muistikortti päätti yllättäen lakata toimimasta.. Onneksi sain kortin kuitenkin toimimaan seuraavana päivänä.

Palacio de Moneda

Sunnuntaina vierailimme Palacio de Monedalla eli presidentin palatsilla (virallisesti "president's seat", en osannut suomentaa :D). Kartanon pihalla liehui Chilen lippuja ja ympärillä oli muitakin virastorakennuksia. Palatsin vierestä löytyi myös kulttuurikeskus, jossa kävimme pyörähtämässä.

Centro Cultural La Moneda

Tässä vaiheessa matkakumppanini lähtivät takaisin Viñaan, mutta koska minulla ei suunnitelman vaihdosten vuoksi (aioin alun perin lähteä sunnuntaina laskettelemaan Andeille, mutta sateen vuoksi reissu peruttiin) ollut valmiiksi ostettua paluulippua, päätin jäädä vielä hetkeksi kiertelemään. Viimeiseksi vierailukohteeksi valikoitui Nykytaiteen museo. Näyttelyissä oli esillä enimmäkseen valokuvataidetta, mistä yleensä ottaen pidän paljon. Yksi näyttelyistä veti aika hiljaiseksi, sillä se kertoi parisuhdeväkivallasta. Taiteilija oli ottanut kuvia paikoista, joissa naiset olivat kuolleet parisuhdeväkivallan seurauksena, ja vitriineistä löytyi tarinoita naisten elämistä ja kuolintavoista. Tämä näyttely muistutti jälleen siitä, että taiteella voi ottaa kantaa tärkeisiin asioihin ja herättää tietoisuutta sekä keskustelua.

Kuva otettu kerrostalon ikkunasta..

Myös iloisempaa settiä onneksi löytyi, sillä David LaChapelle oli saanut paljon tilaa museosta. Hänen esillä olevat työnsä olivat suurimmalta osin todella värikkäitä ja surrealistisia, ja oli mielenkiintoista että hän oli tehnyt yhteistyötä niin monen Hollywood-julkkiksen kanssa. En tiedä taidesuuntauksista ja -hienouksista kovin syvällisesti, mutta sehän ei tarkoita etteikö taiteesta voisi nauttia. Toivon mukaan kalenterista löytyy vielä tilaa taidehistorian kursseille, sillä olisi mukava oppia analysoimaan syvällisemminkin erilaisia teoksia.

Cameron Diaz eräässä LaChapellen teoksessa

Taidemuseon jälkeen oli minunkin aika palata kotiin. Viikonloppu Santiagossa oli antoisa, mutta täysin riittämätön. Sain tehtyä vasta pikkiriikkisen pintaraapaisuun kaikkeen siihen, mitä Santiagolla on tarjottavanaan. Luulen, että voisin helposti viettää puoli vuotta kaupungissa ja vielä jäisi asioita näkemättä. Seuraavalla kerralla aion ehdottomasti vierailla ainakin Museo de la Memoria y los Derechos Humanos:issa, joka kertoo Chilen diktatuurin ajasta. Kuulemani mukaan museo on todella voimakas kokemus ja antaa hyvän kokonaiskuvan tästä lähihistorian synkästä ajasta. Chilessä on edelleen nähtävissä monia Pinochetin ajan vaikutuksia ja poliittisia aiheita löytyy kaikkialta, mutta näistä osaan toivon mukaan kertoa enemmän kun olen päässyt vierailemaan museossa ja muutama kurssini ehtii käsittelemään aihetta.

Ensi viikolla on Chilen itsenäisyyspäivä, jonka kunniaksi koko viikko on koulusta vapaata. Hyödynnänkin pidemmän vapaan suuntaamalla ylihuomenna Pucóniin, missä viivyn viisi päivää. Palaan pari päivää ennen varsinaista itsenäisyyspäivää, jotta ehdin nähdä Viñankin hulinat. Varsinaiselle juhlapäivälle osuu lisäksi omat syntymäpäiväni, joten todellista juhlahumua on luvassa.

Opiskeluhaasteita

Ajattelin lyhkäisesti kertoa näistä kouluhommistakin, ettei nyt kukaan luule että vaan hengaan rannoilla täällä. Kyllä mää opiskelenkin! Kurssikarsintani läpäisivät lopulta:

Communicational Spanish and Chilean Culture. 10 opintopisteen arvoinen espanjan kurssi, jossa opitaan samalla Chilen kulttuurista. Tähän mennessä kurssilla on puhuttu muun muassa yleisesti Chilestä (pääkaupunki, presidentti, tunnetut henkilöt..), naapurikaupunki Valparaísosta graffiteineen ja muraleineen sekä Chilen koulutusjärjestelmästä. Kurssia varten olen tehnyt jo yhden ryhmätyön: 15 minuutin esitelmän Pääsiäissaarista. Hiukkasen jännitti mennä luokan eteen puhumaan espanjaa, mutta onneksi oli kaverit turvana.

Communicational Skills: Grammar and Composition. 8 opintopisteen espanjan kurssi, jossa paino on enemmän sanaston oppimisessa ja kieliopin treenaamisessa. Ryhmämme on todella pieni (minun lisäkseni kolme opiskelijaa), joten tunnilla saa paljon huomiota ja yksilöllisempää ohjausta, mistä luonnollisesti hyödyn paljon.

Rebellion, Revolution and Reconciliation in Latin American Literature and Political History. Tämän kurssin nimi onkin aikamoinen sanahirviö :D Vaikka alun perin halusin nimenomaan UVM:ään sen englanninkielisen opetuksen takia, tämä on ainut englanninkielinen kurssi jonka päädyin ottamaan. Kurssilla luetaan Roberto Bolañon Kesyttömät etsijät (The Savage Detectives) ja kirjan kautta käsitellään yleisesti Latinalaisen Amerikan historiaa erityisesti kapinan, vallankumouksen ja sovinnonteon ympäriltä. Toistaiseksi olemme puhuneet Meksikon ja Argentiinan vallankumouksista ja verisistä historioista, jotka sitten olemme linkittäneet Bolañon romaaniin ja muihin tunneilla lukemiimme teksteihin. Tästä kurssista olen nauttinut todella paljon, ja odotan innolla että kuulen enemmän aiheesta.

Latin American Literature. 5 opintopisteen kurssi espanjaksi, jolla on tarkoitus perehtyä Latinalaisen Amerikan kirjallisuuteen. Tämä kurssi on minulle kaikista haastavin, koska espanjan taitoni ei ole vielä niin edistynyt kuin monien muiden kurssilla olijoiden. On eri asia kuunnella espanjan kielen opettajan selvästi artikuloitua, kohtalaisen maltillista puhetta tutuista aiheista kuin normaalia luentoa kirjallisuudesta, jossa aiheet ovat paljon spesifimpiä ja korkealentoisempia. Toistaiseksi olemme käsitelleet Alvaro Mutista ja Octavio Pazia sekä heidän töissään esiintyviä teemoja (seikkailullisuus ja epätoivo).

Neljä kurssia ja 28 opintopistettä olisi siis tältä syksyltä tulossa. Vähän harmittaa että nuo espanjan kurssit ovat niin suuria kokonaisuuksia, sillä olisi ollut mukava ottaa muitakin kursseja tai vaihtoehtoisesti selvitä vähän pienemmällä työmäärällä. Koin kuitenkin kielen oppimisen tärkeäksi tavoitteeksi, ja luulen että mitä paremmin osaan espanjaa sitä enemmän saan irti ajastani täällä.

Kirjallisuuden kurssit saan puolestaan hyväksiluettua aineopintojeni vapaavalintaiseen osaan, mistä olen todella iloinen.

Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden kurssilla olen kokenut toistaiseksi haastavimmat hetkeni opiskeluissa ja olen toden teolla saanut haastaa itseäni. Kurssia varten kirjoitin ensimmäisen esseeni espanjaksi, joka vain kahden sivun pituudestaan huolimatta tuntui hurjalta saavutukselta. Sain tänään esseen takaisin, ja voin vain todeta että onneksi kielioppivirheitä ei oteta arvostelussa huomioon. Mikään kirjoitukseni ikinä ei nimittäin ole nähnyt näin paljon punakynää..

Kurssin takia pidin tänään myös ensimmäisen esitelmäni yksin espanjaksi. Aiheena piti olla jotain kirjallisuuteen sekä kurssin teksteihin ja/tai teemoihin liittyvää, mihin kokee intohimoa. Itse valitsin lopulta aiheekseni Kalevalan erityisesti epätoivon näkökulmasta. Jalat vähän tärisivät jännityksestä ja sanat katoilivat ajoittain, mutta selvisin esityksestä kunnialla. Esitelmän piti kestää noin 12 minuuttia, mutta aiheeni herätti keskustelua jo esitelmän aikana (ja minulla oli aika paljon sanottavaa), joten esitys ainakin tuntui kestävän huomattavasti kauemmin. Pahiten pelkäämäni osuus alkoi kuitenkin vasta esitelmän jälkeen: vuorossa oli kyselykierros. Olin kehitellyt päässäni kauhuskenaarioita siitä miten en ymmärtäisi kysymyksiä lainkaan tai osaisi vastata, ja ennen kaikkea että jäätyisin täysin. Onneksi tällaiselta vältyttiin, vaikka espanjani olikin ajoittain todella haparoivaa kun yritin ilmaista ajatuksiani muistamatta oikeita sanoja siihen. Opettaja oli onneksi ymmärtäväinen, ja ehkä myös aiheeni mielenkiintoisuus antoi vähän anteeksi. Tunnin jälkeen lähetin linkin Kalevalan runoihin netissä (suomeksi!) sekä opettajalleni että itävaltalaiselle vaihto-oppilaalle, joten suomi ja Kalevala ovat taas vähän tunnetumpia maailmalla. Oli muuten hauska lukea Kalevalan espanjankielistä käännöstä, kun joukossa vilisi suomalaiset nimet Kullervosta Lemminkäiseen.

Olen oikeastaan alkanut jo nyt vähän harmittelemaan sitä, ettei kirjallisuuden opinnoissa puhuta paljoa Latinalaisesta Amerikasta. Tietenkin olen opiskellut kirjallisuutta vasta yhden vuoden, mutta toistaiseksi kirjallisuuden opinnot ovat olleet hyvin länsimaa-keskeisiä. Sen perusteella mitä olen opintosuunnitelmia vilkuillut sama meininki jatkuu myös myöhemmissä opinnoissa (kertokaa toki jos olen väärässä. Ottaisin uutisen ilolla vastaan!) ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Yritänkin nyt täällä ollessani imeä mahdollisimman paljon tietoa sisuksiini, ja toivottavasti voin vielä tulevaisuudessakin tutkia näitä aiheita enemmän. Kiinnostusta ainakin löytyy!