tiistai 1. joulukuuta 2015

Ese momento when you start pensar en dos idiomas at the same tiempo

..o tres in my tapauksessani. Näin jo hyvän aikaa sitten otsikon sitaatilla varustetun t-paidan Facebookin uutisvirrassani ja oli pakko jakaa se tännekin. "Se hetki kun alat ajatella kahdella (tai minun tapauksessani kolmella) kielellä yhtä aikaa". Vaikka päässäni ei vallitsekaan mikään aivan hirvittävä kielten sekamelska, on kolmen kielen aktiivinen käyttäminen samaan aikaan välillä aikamoista. Tässä postauksessa vähän pohdintaa siitä, miten vaihto on vaikuttanut kielitaitooni.

Kuva lainattu täältä
Espanjan taitoni olivat aika heikot, kun saavuin Chileen. Olen lukioaikoina opiskellut espanjaa kansalaisopiston kurssseilla, ja ensimmäisenä yliopistovuotenani kävin kertaamassa samat asiat uudestaan. Viimeisimmästä kontaktista espanjaan oli 1,5 vuotta aikaa, joten lähes kaikki oli ehtinyt unohtua. Pystyin ymmärtämään kirjoitusta kohtalaisen hyvin, mutta puheen piti olla hidasta ja selkeää, että tajusin. Jos aiheena oli jotain haastavampaa, kuten puhelinliittymän avaaminen (ette uskokkaan millaista säätöä se oli!), asia piti selittää eri sanoilla moneen kertaan, että ymmärsin mistä oli kyse. Puheen tuottaminen oli myös aikamoista taistelua, mikä turhautti usein kovasti.

Nyt kun olen viettänyt Chilessä neljä kuukautta voin sanoa, että kielitaito on kehittynyt hurjasti. En vieläkään ymmärrä aina kaikkea enkä osaa sanoa kaikkea, mutta pystyn käymään keskusteluja melko sujuvasti. Silloinkaan kun en muista jotain sanaa, pystyn yleensä selittämään asian toisella tavalla niin, että toinen ymmärtää. Teen varmasti paljonkin virheitä puheessani, mutta ne ovat sen verran vähäpätöisiä etteikö tarkoitukseni tulisi selväksi ilman ongelmia. Sanotaan, että Chile on yksi huonoimpia maita espanjan oppimiseen - täällä tunnetusti puhutaan todella nopeasti, syödään sanojen loput ja käytetään loputtomia määriä chilenismoja eli Chilen omaa slangia - joten voin olla itsestäni aika ylpeä, että pärjäsin ja kehityin ei niin helpoimmasta päästä olevassa ympäristössä. Oma espanjani sisältääkin nyt useita chilenismoja ja lattari-espanjan piirteitä, joten olisi ihan mielenkiintoista käydä Espanjassa katsomassa miten espanjaani siellä suhtauduttaisiin.

Kuva täältä
Olen ystävystynyt kunnolla vaihto-ohjelmamme Yhdysvaltalaisten kanssa ja vietän heidän kanssaan paljon aikaa niin yliopistolla kuin vapaa-ajallakin. Tästä syystä olen kehittynyt paitsi espanjassa, myös englannissa. Vaikka en ole sanan kirjaimellisessa merkityksessä puhunut englantia kovinkaan aktiivisesti elämäni aikana, on Suomen koulutusjärjestelmä tehnyt tehtävänsä ja kommunikointi on sujunut vaivattomasti.

Aluksi olin todella itsetietoinen aksentistani ja siitä, lausunko sanat oikein. Kanssani saa toki olla eri mieltä, mutta olemme suomi-kamujeni kanssa selittäneet jenkeille että suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että asiassa on oltava täydellinen ennen kuin sitä voi tehdä ollenkaan (tässä tapauksessa siis vierailla kielillä puhuminen). Eräänä iltana heti vaihdon alussa tunnustinkin muutamalle uudelle kaverilleni tämän epävarmuuteni, ja ilokseni sain heti hyvin positiivista palautetta ("I love your accent!", "I wish I could speak foreign language as well as you do!"). Onkin ollut iloista huomata, että tänä aikana kaikki itsetietoisuus on karissut ja voin pälpättä englanniksi ilman minkäänlaisia häpeän tuntemuksia (lisäksi olen oppinut uutta slangia!).

Kuva täältä
Vaikka englantini on riittävä normaaliin kanssakäymiseen, joskus sen rajat tulevat vastaan, kun pitäisi puhua akateemisemmista aiheista. Englanninkielisen kirjallisuuden kurssini opettaja on amerikkalainen, samoin kuin ainut kurssikaverini. Puhumme tunneilla kirjallisuudesta ja politiikasta, jolloin en aina pysty ilmaisemaan ajatuksiani niin hyvin kuin haluaisin. Kun vielä kaikki muut ovat natiivipuhujia, tuntuvat omat soperrukseni joskus todella tyhmiltä ja vajailta. Tekisi joskus mieli sanoa että "oon mäkin oikeasti ihan fiksu! Kuulisittepa vaan mua joskus suomeksi!", vaikka kumpikaan tuskin pitää minua mitenkään tyhmempänä kuin muita (itse asiassa opettajani tulee välillä luokkaan uuden suomenkielisen sanan kanssa, jonka hän on opetellut, joten hän varmasti arvostaa yrityksiäni tulla ymmärretyksi).

Kuva täältä
Käytän siis leijonanosan ajastani kommunikoiden muilla kielillä kuin suomella, minkä vaikutukset ovat alkaneet näkyä nopeasti. Muutaman kerran olen unohtanut jonkin sanan suomeksi, ja ajoittain hoksaan puheessani/kirjoituksessani vieraiden kielten lauserakenteita ja ilmauksia. Yksi kamalimmista esimerkeistä on ehkä se, kun mitään ajattelematta sanoin "tehdä ystäviä" - suora käännös make friends / hacer amigos -ilmauksista, mikä näin suomen kieltä sivuaineena opiskelleena puistatti korviani todella pahasti. Joskus sanon jotain ja jään heti miettimään, että miksi tuo nyt kuulosti jotenkin hassulta. Suomi kyllä sujuu vielä, mutta aika uskomatonta miten nopeasti oma äidinkielikin alkaa rappeutua kun sitä käyttää vähemmän. Onneksi täällä on kuitenkin muutama suomalainen kaveri ja yhteydet Suomeen pelaa, joten yksittäisistä lipsahduksista huolimatta hallitsen vielä suomenkin kun palaan.
Language learning quote: A different language is a different vision of life - Federico Fellini.
Kuva täältä
Monen kielen käyttäminen on joskus aika hämmentävää. Saatan ensin olla espanjan tunnilla, sitten vaihtaa muutaman sanan jenkkiystävien kanssa ja tavata sitten suomikamujani, joten kielet vaihtuvat lennosta hyvin nopeasti ja jopa kesken keskustelun. Jatkuvan vaihtamisen takia "väärä" kieli jää joskus päälle - olen esimerkiksi monesti jatkanut englanniksi puhumista silloinkin, kun paikalle on jäänyt pelkästään suomalaisia, ja on kestänyt muutama minuutti hoksata että suomeksikin voisi puhua. Espanjan tunnilta lähtiessä jatkan espanjaksi puhumista, vaikka kaverini eivät ole espanjankielisiä.

Eri kielet myöskin yhdistyvät eri ihmisiin, eli jos ajatuksissani vilahtaa henkilö x samalla kun puhun henkilö y:lle, kieli saattaa vaihtua odottamatta. Esimerkiksi kerran tekstasin suomeksi ja keskeytin kysyäkseni amerikkalaiselta, millä kadulla olemme. Koska olin juuri tekstaamassa suomeksi, myös kysymys tuli ulos suomeksi. Vasta kaverini hämmentynyt kysymys "Did you just speak Finnish to me?" sai tajuamaan että nyt meni jotain vikaan. Sama toimii myös toisin päin - kerran olin juttelemassa suomikaverini kanssa, kun ajattelin mielessäni että tästä pitää sitten kertoa Jamiellekin. Koska ajattelin hetken Jamieta, aloin puhumaan kaverilleni englantia.

Upotetun kuvan pysyvä linkki
Kuva täältä
Aina kieli ei vaihdu kokonaan, vaan puheessa vilisee sen kielisiä sanoja, mitkä nyt ensimmäisenä tulevat mieleen. Välillä toki leikin kielillä ihan tarkoituksellakin, ja heittelen sekaan muiden kielten ilmauksia. Monella eri kielellä ajattelu näkyy myös tuntien muistiinpanoissa, jossa vuorottelevat kaikki kolme kieltä sen mukaan millä kielellä kyseinen pätkä lausetta tulee ensimmäisenä mieleen, tai minkä kielen koen ilmaisevan ajatuksen kaikista täsmällisimmin. Välillä tuntuu, että kahdessa eri kielikylvyssä olemisen seurauksena en puhu enää mitään kieltä täydellisesti, mutta arvelisin että useiden kielten käyttäminen yhtä aikaa itse asiassa vain linkittää ne paremmin toisiinsa ja auttaa oppimista. Espanjan tunnilla saatan ymmärtää jonkin asian paremmin, kun kuulen sen käännöksen englanniksi suomen sijaan.

Kuva täältä
Olen muuten useaan kertaan todennut suomen harvinaisuuden hyödyt. Kun koko kampukselta löytyy kaksi suomalaista jotka molemmat tunnen, voin aivan huoletta höpistä puhelimessa aivan mitä lystää ilman että kukaan ymmärtää mitä puhun. Paitsi yksityisyydensuojan kannalta tämä on erityisen hyödyllistä kaikissa epäilyttävissä tilanteissa. Kerran olimme taksissa jonka taksimittari tuntui etenevän epäilyttävän nopeasti, ja pystyimme kenenkään tietämättä käymään rauhassa keskustelua että mitä teemme (totesimme, että ei se nyt niin nopeasti mene ja kohta ollaan muutenkin perillä). Suomi on niin kuin salakieli, ja melko huolettomasti voi olettaa ettei kukaan ymmärrä puheita. Liian vapaasti ei tietenkään kannata puhua, koska ei sitä koskaan tiedä... Ylipäätänsäkkin se, että täällä on kaksi suomalaista vaihtaria kaverina, on ollut kullanarvoinen juttu. Varsinkin alkuaikoina oli ihanaa, kun sai aina hetkeksi levähtää ja puhua sitä tuttua suomea.

Travel-Quotes-Oliom-Travel-Clean
Kuva täältä
Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että uusien kielten oppiminen on mahtavaa. Uusi kieli avaa ovia aivan uusiin maailmoihin ja ajattelun tapoihin. Kyllähän se turhauttaa, kun ei saa itseään ilmaistuksi tai ei ymmärrä, kun yrittää opetella verbimuotoja joita ei ole omassa äidinkielessä edes olemassa tai kun kaupasta tulee ostettua vääriä tuotteita ihan vain siksi, että jokin sana ei tarkoittanutkaan sitä mitä luuli. Mutta ne hetket kun tajuaa ensimmäistä kertaa juuri käyneensä kokonaisen keskustelun espanjaksi ilman takelteluja, kirjoittaa ensimmäisen esseen joka ei tule täynnä punakynää takaisin ja kun espanjaa opiskeleva pyytää puhumaan hitaammin, että ymmärtäisi puhettani, ovat sellaisia ylpeyden hetkiä joille ei oikein ole vertaista. Espanjaksi sanoisin, että uuden kielen opiskelu vale la pena - on vaivan arvoista.


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Viinitiloilla

 Yksi yliopiston tarjoamista vaihtariretkistä oli vierailu viinitilalle. Chile on tunnettu viinimaa, ja tässä Viña del Maren lähistöllä on useitakin viinitiloja (Viña del Mar itse asiassa olisi suoraan käännettynä Meren viinitila). Useat viinitilat löytyvät Casablancan laaksosta, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Viñasta. 


Lähdimme yliopistolta yhden aikaan päivällä, ja tunnin päästä olimme jo ensimmäisessä kohteessamme: Vineyard William Cole (William Colen viinitila). Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten mieliala oli kaikilla korkealla. Paikka oli todella kaunis viiniköynnöksineen ja valkoisine ruusuineen, ja tilaa kuulemma käytetäänkin myös häissä.


Näimme viiniköynnökset lähietäisyydeltä, samoin kuin viinin säilyttämiseen käytetyt valtavat tankit ja puutynnyrit. Opas selitti meille kaikkea viinin valmistuksesta, mutta itsellä meni valitettavasti aika suuri osa ohi. Heinäallergiani iski maaseudulla päälle todella voimakkaasti, mistä johtuen niistin jatkuvasti ja korvatkin menivät lukkoon. Oppaan selityksiin oli siis aika vaikea keskittyä.. 


Lyhyen kierroksen jälkeen saimme maistaaksemme yhtä valkoista ja yhtä punaista viiniä, juuston ja keksien kera. Hyvältähän ne maistui, vaikka tukkoisuus vähän hälvensikin etenkin viinien tuoksuja. Viinitilalta sai myös ostaa viinejä edulliseen hintaan, ja ostosten jälkeen jatkoimme matkaa seuraavalle viinitilalle.


Seuraava pysäkkimme oli Viña Indomita (Indomitan viinitila), joka on ilmeisesti yksi niistä paremmin tunnetuista. Viinitilan tilat olivat kukkulan päällä, jolta avautuivat upeat maisemat ympäröivään laaksoon. 


Täälläkin saimme nähdä viinien valmistukseen ja säilyttämiseen liittyviä paikkoja, ja valitettavasti menetin jälleen leijonanosan informaatiosta. Oli ne paikat kyllä siisti nähdä ilman lisätietojakin.


Kierroksen jälkeen saimme jälleen viiniä nautittavaksi, tällä kertaa kolmea eri sorttia. Viinit tarjoiltiin tilan terassilla, joka oli loistava valinta hyvän saan ja kauniiden maisemien vuoksi. Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin rentouttava, vaikka itse kärsinkin allergiaoireista. Onneksi ne kuitenkin laantuivat viikonlopun aikana, kun pääsin pois maaseudulta.


Tätä kirjoittaessa mulla on enää vähän päälle kaksi viikkoa jäljellä Viñassa. Pakko jälleen todeta se klisee: aika menee aivan hurjan nopeasti. Aivan vielä en oo kuitenkaan palaamassa Suomeen, sillä viimeisten kokeiden jälkeen matkustelen vielä melkein kuukauden. Siitä luultavasti lisää infoa myöhemmin, nyt yritän ottaa kaiken irti täällä olevasta ajasta kaikkien ystävien kanssa.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Merileijonia

Torstaina heräsin aikaisin, että pääsisin vihdoin katsomaan merileijonia. Valparaíson satama-alue on loistava paikka bongata merileijonia, sillä aamuisin kalastajat ruokkivat niitä kalanjämillä. (Satama sijaitsee heti Portales -metropysäkin vieressä.)


Yllätyin vähän merileijonien suuruudesta. Yksi niistä oli kiivennyt satama-alueelle, ja oli selvästi kalastajien lemmikki. Merileijona oli jopa nimetty Juaniksi.

Juan poseerasi kunnolla
Vaikka kalastajat olivatkin aivan Juanin vieressä ja syöttivät tätä kädestä pitäen, itse pidin turvallisen välimatkan. Myöhemmin todistimme, kun Juan lompsi laiturille ja hyppäsi veteen todella epäsulokkaasti.


Merileijonat olivat kaikessa lihavuudessaan, laiskuudessaan ja kömpelyydessään hellyyttäviä. Aikaisesta herätyksestä huolimatta olin iloinen, että tulin katsomaan niitä.


Loppuun vielä hyvin epäammattimainen video, johon ehdin tallentaa Juanin putoamisesta vain molskahduksen.

Chiloé

Viikko sitten oli jälleen uuden viikonloppureissun aika, johan sitä oltiin kaksi viikonloppua peräkkäin kotosalla. Kohteena oli tällä kertaa Puerto Montt, yli 1000 kilometrin päässä sijaitseva satamakaupunki eteläisemmässä Chilessä. Tai oikeastaan Puerto Montt toimi lähinnä matkan välietappina, sillä pääkohteemme oli vielä muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Chiloén saari.

 Puerto Monttin kalamarkkinoilla oli runsaasti ravintolatarjontaa. Tämä rouva huusi meille ikkunasta
että tulisimme syömään hänen ravintolaansa, ja sinnehän sitten menimmekin.
Noin 14 tunnin rattoisan bussimatkan jälkeen (nukuin lähes koko matkan) saavuimme Puerto Monttiin perjantai-iltapäivällä. Meillä oli muutama tunti luppoaikaa ennen jatkoyhteyttä, joten suuntasimme markkinoille ihailemaan käsitöitä ja meren antimia. Söimme herkulliset lohiannokset mahtavilla maisemilla ennen kuin suuntasimme takaisin bussiasemalle.

Ancud
Bussilla pääsi suoraan Puerto Monttista Ancudiin, vaikka välillä olikin lauttamatka. Levähdimme hetken hostellilla ennen kuin lähdimme tutkimaan kaupunkia. Kaupungin pääaukiolla oli esillä pieniä patsaita, joiden vieressä olevat kyltit kertoivat Chiloén saaren myyttejä. Myytit pistivät vähän naurattamaan, sillä useat niistä olivat aika seksuaalissävytteisiä ja niillä saatiin kätevästi selitettyä kiusalliset tilanteet. Esimerkiksi yksi myyteistä kertoi kääpiöstä, joka pelkällä katseellaan sai vieteltyä naisen kuin naisen. Kääpiön kohtaamisella saatiinkin sitten selitettyä, miten on tultu raskaaksi vaikka ei olla vielä naimisissa..

San Antonion linnake
Ancudista löytyy myös San Antonion linnake, joka oli Chilen toiseksi viimeinen linnake joka antautui itsenäisyystaisteluissa. Itse linnaan emme päässeet, mutta pihalla oli ihan nätti puutarha ja vanhoja tykkejä.


Seuraavana päivänä lähdimme hostellin järjestämälle pingviinikierrokselle. Ennen Chileen lähtöä päätin, että matkani aikana haluan nähdä kolme eläintä: laaman, flamingon ja pingviinin. Koska kaksi näistä toiveista oli jo täytetty Atacamassa, olin innoissani että saan bongauslistalleni vielä pingviinitkin.


Pingviinireservi sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Ancudista. Hostellimme työntekijä kuljetti meidät sinne jeepillään, ja pysähdyimme näköalapaikoille matkalla. Itse pingviinikierros sijoittui kauniille rannalle, jossa kiersimme pingviinien asuttamia saaria moottoriveneellä.


Pingviinejä!
Pingviinit olivat yltiösöpöjä, ja katsoin niiden vaappumista haltioituneena. Emme rantautuneet yhdellekään saarista, vaan menimme veneellä sen verran lähelle kuin kulloinkin pääsi.


Pingviinireissulta palattuamme vierailimme nopeasti vielä artesaanimarkkinoilla ennen kuin lähdimme jälleen seuraavaan kohteeseen, Castroon. Olin itse asiassa suunnitellut aiemmin, että viettäisin Ancudissa kaksi yötä, mutta koska kaupunki oli kovin pieni niin päätin lähteä Castroon jo yhden yön jälkeen. Castro sijaitsee noin 1,5 tunnin päästä Ancudista ja on Chiloén saaren pääkaupunki.

Mercardito
Castroon saavuttuamme alkoi olla jo ilta, mutta suuntasimme vielä syömään ravintolaan nimeltä Mercadito. Voin suositella ravintolaa lämpimästi kaikille Castrossa vieraileville! Ravintola oli persoonallisesti sisustettu ja ruoka oli herkullista.

Castro
Sunnuntai oli viimeinen reissumme päivä, ja meillä oli aikaa Castrossa vain kello kolmeen saakka. Pyrimme saamaan päivästä kaiken mahdollisen irti, vaikka sunnuntaista johtuen melkein kaikki paikat olivatkin kiinni. Chiloé on tunnettu erikoisista kirkoistaan, joista erinomaisen näytteen voi nähdä Castrossa. Keltainen kirkko on mielenkiintoinen niin väritykseltään kuin arkkitehtuudiltansakin. Itse asiassa tuo keltainen kirkko oli yksi pääsyitäni, miksi edes halusin tulla Castroon, ja ihan yhtä siistihän se oli luonnossa kuin kuvissakin.


Palafitos
Vierailimme jälleen yhdellä artesaanimarkkinalla (ne ovat meidän kaikkien heikkoutemme, vaikka ainakin kolmasosa tavaroista onkin ihan samaa joka paikassa) ja hieman ex tempore-henkeen osallistuimme veneajelulle, joka maksoi vain 3,000 pesoa per henkilö (noin 4e). Veneajelu kierrätti meitä saarella, ja näimme näköalapaikalta saaren palafitot - talot, jotka on rakennettu pölkkyjen varaan veteen. Värikkäät talot ihastuttivat, samoin kuin noin 12-vuotias oppaamme, joka rutiinilla kertoi näkemästämme ja heitti sekaan paljon vitsejä.

Castro
Syömisen ja yleisen käveleskelyn jälkeen kello alkoikin jo lähestyä kolmea, joten oli aika hyvästellä saari. Puerto Monttissa meillä oli jälleen vajaa pari tuntia aikaa, jonka tapoimme tekemällä kävelylenkin kaupungin keskustaan. Ainakaan näin pikaisella läpileikkauksella Puerto Montt ei vaikuta kovin kauniilta tai edes kovin mielenkiintoiselta paikalta ensimmäisen päivän kalamarkkinoita lukuunottamatta, joten en suosittele viettämään paljoa aikaa siellä. Aivan lähellä on Puerto Varaksen kaupunki, josta olen kuullut paljon hyvää, joten jos Etelä-Chile kiinnostaa niin suosittelisin sitä ennemmin.

Lauttamatkalla
Puerto Montt
Edessä oli jälleen 14 tunnin bussimatka. Chiloén saaren reissu oli hyvin pikainen, ja toivon että olisin ehtinyt viettää enemmän aikaa saarella. Olisi ollut mukava nähdä enemmänkin kuuluisia kirkkoja ja vierailla kansallispuistoissa, mutta kyllä tällainen pieni viikonloppureissukin antoi jonkinlaisen tarttumapinnan. Luonto, arkkitehtuuri (kirkot ja palafitokset) sekä merellisyys ihastuttivat. Pingviinit ja keltainen kirkko olivat mulle niitä huippuhetkiä tällä reissulla, jotka korvasivat kyllä kaiken sen bussissa vietetyn ajan.