Cusco

Saavuin tosiaan takaisin Cuscoon vasta yhden aikaan yöllä. Fyysisesti todella rankan päivän jälkeen olin todella väsynyt, ja aioin nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Seuraavana vuorossa pieni tarina siitä, miten pitkät yöuneni jäivät vain haaveeksi. Jos kohtalaisen turhanaikainen draama ei kiinnosta, niin seuraavat kaksi kappaletta voi ohittaa huoletta.

Aamulla heräsin, kun 2-3 huone"kaveriani" laittoivat valot päälle ja juttelivat keskenään kovaäänisesti. Jonkin aikaa meteliä kuunnteltuani rohkaisin itseni ja pyysin tyttöjä laittamaan valot pois, koska osa meistä yritti vielä nukkua. Tytöt suurin piirtein kohauttivat olkiaan eivätkä tehneet mitään asian korjaamiseksi. Huomautin, että heillä on sänkyjensä luona pienet yövalot, joiden valossa he näkevät kyllä pakata. Ei reaktioita. Yritin jatkaa nukkumista valoista huolimatta, mutta moinen töykeys (sekä valtava väsymys) sai minut kiukustumaan sen verran pahasti, ettei unesta tullut enää mitään. Tarpeeksi kauan kihistyäni kömmin itse alas kerrossängystäni ja kävin laittamassa valot kiinni. Tytöt olivat ilmeisesti jo kadonneet, ja jatkoin tyytyväisenä unia.

Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun valot laitettiin uudestaan päälle. Jälleen kerran jokin naksahti päässäni, ja ennen kuin ehdin edes nousta istuma-asentoon, olin korottanut ääneni. Muistaakseni ihmettelin kovaan ääneen, eikö tytöillä ole lainkaan kunnioitusta muita kohtaan. Istuma-asentoon päästessäni huomasin, että valokatkaisijan luona seisoi aiempien meluajien sijasta täysin tuntematon, pelästyneen näköinen tyttö. Hän laittoi valot kiinni ja minä jatkoin nolostuneena uniani. Mielestäni tapahtumaketju osoittaa todeksi psykologisen väitteen, jonka mukaan raivon purkaminen ei suinkaan johda olon helpottumiseen (ns. höyrykattila-teoria), vaan pelkästään lisään raivoon. Kun olin jo kerran menettänyt hermoni kimppataksin kuskille, oli paljon helpompaa alkaa raivoamaan myös tuntemattomille kimppakämppäläisille.

Lyhyemmin ilmaistuna olin edelleen väsynyt, kun viimein oli pakko herätä. En tiennyt oikein mitään Cuscon nähtävyyksiä, joten pyysin respaa näyttämään minulle kartasta markkinoita.

Oikeastaan koko päivä meni kauppoja kierrellessä. Vietin myös kohtalaisen paljon aikaa hotellilla silkasta väsymyksestä. Päivän hyvä puoli oli tosin siinä, että lääkkeeni vatsavaivaa vastaan alkoivat vihdoin vaikuttaa. Ruokahaluni ei vieläkään ollut ennallaan, mutta vihdoinkin tuntui, että sain ravittua itseäni. Illalla menin jälleen bussiasemalle, sillä seuraavan yön aikana oli tarkoitus matkustaa Arequipaan.