Lähiseutukuulumisia

Näin viimeisten päivien lähestyessä on tullut vietettyä enemmän aikaa Viñassa ja sen lähiympäristössä. Tässä vähän yhdistettyä postausta siitä, mitä on viime aikoina touhuiltu :)

Valparaíso

Tällä kertaa käytiin kiertelemässä Cerro Polancolla, mistä löytyi jälleen upeita muraleita.

Cerro Polanco on itse asiassa tunnettu siitä, että siellä sijaitsee Valpon (=Valparaison) ainut ascensor, joka kulkee vertikaalisesti. Itse emme päässeet testaamaan tätä uniikkia hissiä, sillä meille tuntemattomasta syystä johtuen hissi oli suljettu..

Päivä oli kuitenkin nätti, samoin kuin maisemat, joten "turha" reissu ei jäänyt harmittamaan.

Valpo Boat Party

Olin jo hyvän aikaa sitten kuullut, että Valpossa järjestetään paattibileitä. Koska tykkään merestä, bileistä ja ajoittain pirskeistä, oli paikalle päästävä.

Kuu oli uskomattoman suuri

Laiva lähti liikenteeseen illalla. Totta puhuen laiva ei vaikuttanut siltä kaikkein turvallisimmilta - laivassa oli kaksi kerrosta, ja seinien sijaan laitoja kiersivät noin vyötärön korkeudella menevät kaiteet. Varsin helposti voisi siis tipahtaa laidan yli, jos niikseen sattuisi.

Päätimme olla varovaisia, ja lähdimme laivan kyytiin kuitenkin. Ilta osoittautui varsin mukavaksi, eikä haavereita sattunut. Valpon ja Viñan valomerta oli hienoa ihailla mereltä päin.

Frontera Festival & Santiago

En tainnut blogin puolella mainita, mutta aiemmin marraskuussa kävin chileläisräppäri Ana Tijouxin keikalla Valparaísossa. Kuuntelin Tijouxin musiikkia vähän jo ennen Chileen lähtöä, ja täällä ollessa hänen tuotantoaan on tullut kuunneltua enemmänkin. Kun hän sitten tuli heittämään tänne keikan puoli-ilmaiseksi (lippu maksoi 1500 pesoa eli noin 2 euroa), niin pakkohan sinne oli mennä.

Ana Tijoux Valparaisossa

Kyseinen keikka oli tehty yhteistyössä konserttihallin kanssa, joten Anan musiikki oli sovitettu orkesteriin. Tykkäsin keikasta kovasti, ja jäi kipinä käydä uudestaan. Tilaisuus siihen avautui Frontera Festivaleilla Santiagossa, jonne läksin ystäväni kanssa eräänä kauniina sunnuntaina.

Frontera Festival on jo muutaman vuoden ikäinen festari, joka järjestetään vuosittain Santiagossa. Tässä yhden päivän festarissa ehti esiintyä toista kymmentä artistia, ja lippu maksoi ihan kohtuullisen 25,000 peson verran (n. 32 euroa. Eikös tuo oo aika lailla puolet Qstockin päivälipun hinnasta?). 

Lähdimme aikaisella bussilla liikenteeseen, mutta ruuhkien takia saavuimme paikalle myöhemmin kuin oli tarkoitus. Jonot olivat aika komean mittaiset, kun ensin jonotimme lunastamaan etukäteen maksettuja lippuja ja sitten sisälle alueelle.

Parin tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme sisälle. Päivä oli aurinkoinen ja suorastaan tukahduttavan lämmin, joten oli mukava loikoilla varjossa musiikkia kuunnellen. Ruokakin oli ihan kohtuullisen hintaista, mikä oli ihan positiivinen yllätys.

 Tijouxin keikka oli jälleen hieno, ja oli mukava päästä tutustumaan muuhunkin musiikkiin. Illan tullen hipsimme takaisin hostellille, jonka olimme varanneet yöksi.

Plaza de Armas yöllä

Plaza de Armas päivällä

Seuraavana aamuna kaverini lähti takaisin Viñaan, kun itse jäin vielä Santiagoon kiertelemään. Suunnitelmissa oli vierailla Cerro San Cristobalilla, mutta kun huomasin kartasta että Pablo Nerudan yksi taloista sijaitsee aivan kukkulan juurella, oli pakko käydä sielläkin. Nerudan talo oli jälleen omalaatuinen sisustukseltaan, ja oli hauska bongata samoja yksityiskohtia kuin mitä löytyi hänen Valparaisonkin talostaan. Nerudan talolta matka jatkuikin sitten kukkulalle.

Hissillä kukkulalle

Kukkulalle voi joko kiivetä ilmaiseksi tai ostaa lipun hissiin. Itse valitsin hissin. Kukkulalta avautui upeat maisemat: koko Santiagon kaupunki avautui silmien eteen, ja taustalla näkyivät Alpit. Kukkulalta löytyy myös hautausmaa ja Neitsyt Marian patsas, joka onkin yksi kukkulan päänähtävyyksistä. Jos vierailee Santiagossa niin suosittelen ehdottomasti Cerro San Cristobalilla käyntiä, sillä maisemat olivat oikeasti upeat.

Osataan taloja koristella Santiagossakin

Vaikka itse reissu oli todella onnistunut, odotti kotiin palatessa ikävä yllätys. Kun aloin siirtämään ottamiani kuvia kameralta koneelle, sain todeta että lähes kaikki kuvat olivat lukukelvottomia. Kamerani oli alkanut temppuilemaan festareiden aikana, mutta olin saanut sen sitten toimimaan uudestaan. Ilmeisesti kamera toimi vain näöllisesti, sillä aivan paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki kuvani temppuilun jälkeen näkyvät pelkkänä mustana laatikkona, jota ei saa millään ohjelmalla auki. Harmitti kyllä, koska otin paljon hienoja kuvia Cerro San Cristobalilta ja Nerudan talolta, eikä niistä jäänyt yhtäkään jäljelle. Jos nyt kuitenkin ajatellaan positiivisesti, niin onneksi huomasin muistikortin viallisuuden tässä vaiheessa. Olisi voinut itku päästä, jos olisin kuvannut kaikki loppuvuodenkin reissut samalle muistikortille, eikä mitään jäisi lopulta jäljelle. 

Reñaca

Reñaca on aivan Viñan vieressä oleva rantakaupunki. Rantakaupunki, koska Reñaca oikeasti tunnetaan vain rantojensa puolesta.

Ranta oli ihan nätti, mutta en ehkä aivan ymmärrä kaikkea sitä hehkutusta. Itselle suurin ero näihin Viñan rantoihin oli se, että se oli isompi ja kenties puhtaampi. 

Castillo Wulff

Ainakin itselleni Castillo (=linna) Wulff on yksi Viñan maamerkkejä. Aivan meren tuntumassa sijaitseva linna näyttää suoraan prinsessasadusta repäistyltä, joten kun vierailukin on sallittua oli sielläkin pakko käydä.

Linna on saksalaisen Wulffin 1900-luvun alussa rakentama linna. Nykyään linnassa on esillä vaihtuvia taidenäyttelyitä. Sisäänpääsy on ilmainen kaikille.

Taidenäyttely ei tällä kertaa oikein säväyttänyt, ja linnasta vain pieni osa oli vierailijoiden nähtävillä. Linnan parasta antia olivatkin maisemat ja mielikuvaleikit siitä, millaista siellä olisi itse asua (veikkaisin, että aika mahtavaa).

Museo Fonck

Museo Fonck on yksi Viñan harvoista museoista, ja parhaiten varmaan tunnettu sen pihalla seisovasta aidosta moaista, joka lahjoitettiin museolle jo vuosikausia sitten (lisätietoja moaista Pääsiäissaari-postauksesta).

Moai

Museon sisäänpääsy maksoi muistaakseni muutaman tonnin, eli isoista rahoista ei ollut kyse. Museon alakerrassa kerrottiin enimmäkseen Chilen alkuperäiskansoista ja elämäntavoista aivan kivikaudesta lähtien. 

Mapuche-kansan perinteisiä soittimia

Museon yläkerrassa puolestaan oli esillä täytettyjä, eksoottisia eläimiä. Myös kaikennäköistä ötökkää löytyi, mikä näin hämähäkkipelkoisena sai karvat pystyyn.

Omasta mielestäni museo ei ollut mitenkään kovin ihmeellinen. Etenkin alakerrassa olisi kyllä ollut hirveästi tekstiä tarjolla, mutta kun monista alkuperäiskansoista on jo perustiedot hallussa niin en jaksanut paneutua niihin kovin syvällisesti.

International Dinner

Jälleen yksi yliopiston aktiviteetti. Lukukauden päättymisen kunniaksi UVM järjesti kansainvälisen päivällisen, jonne kutsuttiin vaihtarit, Kansainvälisen klubin jäsenet sekä henkilökuntaa. Päivällisen idea oli, että jokainen vieras tuo mukanaan jotain oman maansa herkkua, ja kaikkien tuomisista muodostetaan sitten buffet.

Pöydät oli katettu kauniisti kampuksen pihalle, ja tarjolla oli ohjelmaa. Yliopiston rehtori piti jälleen puheen, paikalla oli pieni kokkishow, ja illan kohokohtana toimi talent-show, johon kaikki halukkaat olivat saaneet etukäteen ilmoittautua. Lisäksi illan aikana palkittiin paras pää- ja jälkiruoka (jota meidän suomalaisten mokkapalat eivät valitettavasti voittaneet), sekä julkistettiin yliopiston järjestämän kuvakilpailun tulos.

Juhlavieraat

Cachagua

Vaihtokoordinaattorimme Carlos on pitkin lukukautta laitellut Facebookkiin kuvia "La Playa Secreta":sta - "salaisesta rannasta". Tänä viikonloppuna Carlos sitten veikin meidät tälle salaperäiselle rannalle.

Noin 1,5 tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Cachaguaan, ja vielä hetken patikoinnin jälkeen saavuimme uskomattoman kauniille rannalle. Hiekka oli valkoista, meri turkoosia ja ympäröivä luonto vehreää. Ja parasta kaikesta oli tietenkin se, että rannalla ei ollut ihmisiä liiaksi.

Ranta oli tosiaan uskomattoman kaunis, ja vaikka vesi oli jäätävän kylmää niin uskaltauduimme uimaan. Oli muuten jännä nähdä ensimmäistä kertaa ikinä ilmielävä meduusa ja meritähti.

Rannan syrjältä lähtee näköalapolku, jonne on tehty ihan kunnon kiviportaat ja kaiteita. Jylhien kivien lisäksi maisemareitillä sai ihailla luontoa.

Rentouttavan päivän jälkeen kävimme ostamassa empanadat ja suuntasimme taas kotiin. Matkalla bussipysäkille sai taas ihailla pieniä yksityiskohtia, jotka ainakin mua ilahduttivat.

Törmäsimme aasirivistöön

Arkista aherrusta

Pirskeiden, rantojen, festareiden ja museoiden lisäksi olen kyllä opiskellutkin. Tällä viikolla oli viimeiset tunnit, ja sen kunniaksi on saanut vääntää esseetä sun muuta. Lisäksi hoidettavana on ollut matkajärjestelyjä, jotka pitäisi saada kuntoon ennen reissuun lähtöä. Reissujen suunnittelu on ollut todellinen valintojen viidakko, kun on samaan aikaan pyrkinyt säästämään rahaa ja aikaa sekä näkemään mahdollisimman monta paikkaa ilman että aivan täysin tappaa itsensä kiireellä. Aika on huvennut aivan huomaamatta, ja vielä onkin kaikenlaista tehtävänä ennen kuin voi lähteä reissuun hyvillä mielillä. Niin, ja tietenkin ne loppukokeetkin pitäisi päästä läpi kunnialla.. Mutta kyllä se tästä, ottaa vaan vuorokauden tunnit hyötykäyttöön niin asiat kyllä järjestyy. Hyvä pohja on jo luotu niin matkasuunnitelmille kuin loppukokeillekin.