Pääsiäissaari

Pääsiäissaari on yksi niistä paikoista, joihin on aina toivonut pääsevänsä, mutta jota ei ole pitänyt kovin realistisena matkakohteena. Saarella vierailu olisikin jäänyt haaveeksi, ellen olisi bongannut tarjouslippuja suhteellisen edullisesti (meno-paluu 400 euroa, kun normaalihinta 500 eurosta ylöspäin). Kyllähän tuo tarjoushintakin kirpaisi, mutta prioriteettipohdintojen ja budjettilaskelmien jälkeen päätin ostaa liput. Milloin muka saan seuraavan kerran tilaisuuden matkustaa Pääsiäissaarille?

Pääsiäissaari on pieni saari keskellä Tyyntä merta. Saari on halkaisijaltaan vain 25km pitkä ja asuttaa noin 7000 asukasta. Saaren asukasluku on itse asiassa rajoitettu Chilen hallituksen toimesta - saarella ei saa asua yli 7000 asukasta, ja maata saa ostaa vain rapa nuit (saaren alkuperäiskansa). Saaren asukkaista noin 40% on rapa nuita ja loput rapa nuiden ja chileläisten sekoitusta. Rapa nuilla on oma äidinkielensä, myöskin nimeltään rapa nui, jota opetetaan koulussa. Kristinuskon saavuttua saarelle 1800-luvun loppupuolella rapa nuin kieli koki kovia, kun sen puhuminen kiellettiin kouluissa. Vaikka olenkin ollut tietoinen alkuperäiskansojen huonosta kohtelusta historiassa, on aika järkyttävää kuulla näitä tarinoita uudestaan ja uudestaan eri kulttuurien edustajilta. Onneksi parannusta on tapahtunut.

PÄIVÄ 1

Hautausmaa

Viime torstaina sitten koitti päivä, jolloin minä ja Ella lähdimme matkaan. Lentomme lähti Santiagosta yhdeksältä aamulla, joten hyvissä ajoin ollaksemme aloitimme bussimatkan Viñasta jo viideltä.

 Ana Kai Tanata

Normaalihintaiset lentoliput oli jo myyty loppuun siinä vaiheessa kun ostimme lippuja, joten matkustimme Premium Business -luokassa. Lentäminen ei ole ikinä tuntunut yhtä luksukselta! Penkki oli leveä, sen sai täyteen makuuasentoon ja sain käyttööni vielä tyynyn ja peitonkin. Sanomattakin selvää, että nukuin lähes koko matkan.

Ana Kai Tanata

Pääsiäissaaren aikavyöhyke on manteretta 2 tuntia jäljessä, joten saavuimme perille paikallista aikaa klo 13. Lentokentällä meitä oli vastassa hostellimme työntekijä, joka antoi meille leit ja vei hostellille. Lähdimme saman tien matkaan ensimmäiselle nähtävyydelle: Ana Kai Tanata. Kyseessä on luola, jota on käytetty Rapa nuiden (saaren alkuperäiskansa) seremonioissa. Luolan seinällä näkyi ikivanhoja maalauksia, joskin aika epäselvästi. Maisemat merelle olivat kuitenkin huikeat!

Rano Kaun kraatteri

Matkamme jatkui kohti Rano Kaun tulivuorta. Tulivuori on 300 metriä korkea ja purkautui viimeksi 2,5 miljoonaa vuotta sitten.. Tulivuorella järjestettiin vuosittain kisa saaren päällikkyydestä. Saarella asui 10 heimoa, josta jokainen valitsi vahvimman miehensä osallistumaan kisaan. Kisassa piti kiivetä alas jyrkkää tulivuorenrinnettä, uida toiselle saarelle, etsiä sieltä tietyn linnun muna ja palata takaisin ehjän munan kanssa. Ensimmäisenä koitoksesta selvinnyt kruunattiin Lintumieheksi (Hombre Pajaro), saaren päälliköksi joka hallitsi heimoja. Paikka oli siis seremoniallisesti hyvin tärkeä rapa nuin kulttuurissa, ennen kuin kristinusko saapui saarelle 1800-luvulla ja tämä osa kulttuurista kuihtui.

Asuntoja

Tulivuoren huipulla odotti kraatteri ja ikivanhoja rapa nui -asuntoja. Kraatteriin on muodostunut järvi, joka on yksi kolmesta makean veden lähteestä saarella. Lampi on opaskylttien mukaan erityinen biodiversiteetiltään, sillä se on ollut suojassa ihmisen ja eläimistön vaikutukselta. Huipulla näkyi myös osittain restautoituja rapa nuiden koteja.

Beware of the cows

Aikamme kierreltyä päätimme palata maan pinnalle helpompaa reittiä - autotietä. Vastoin odotuksia tämäkin osoittautui jännittäväksi ratkaisuksi, kun hetken kuluttua kohtasimme lehmälauman. Noin kahdeksan lehmää seisoi molemmin puolin tietä ja tuijotti meitä intensiivisesti. Joukossa oli myös vasikoita, joten emme olleet varmoja miten lehmät suhtautuisivat lähestymisyrityksiin. Lopulta keräsimme rohkeutemme ja aloimme hitaasti lähestymään lehmiä, pitäen silmällä lehmien reaktioita. Lehmät päästivät meidät onneksi ohi turvallisesti, ja jälkikäteen vähän nauratti kun tajusi pelkäävänsä lehmiä enemmän kuin melkein 8 magnitudin maanjäristystä ja tsunamivaaraa :D Mutta eihän sitä koskaan tiedä miten emo suojelee vasikoitaan, ja kun joutui kulkemaan vain parin metrin päästä laumaa tajusi kiusallisen tarkasti miten kävisi jos moinen massa rynnisi päälle.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin siis!

Vuorelta palatessamme olikin jo ilta, ja päätimme mennä katsomaan kehuttua rapa nui -tanssiesitystä, ryhmää nimeltä Kari Kari. Esitys oli varsin samantyyppinen kuin mitä olimme jo nähneet UVM:n chileläisyys-päivässä, mutta paljon vaikuttavampi. Tanssijoita oli enemmän, musiikki tuli livenä ja tanssijat lauloivat mukana. Myös yleisö otettiin muutaman kerran mukaan esitykseen, kun tanssijat hakivat yleisön seasta ihmisiä mukaan tanssimaan lavalle.

PÄIVÄ 2

Te Peu

Seuraavana päivänä suuntasimme ensimmäiseksi turisti-infoon. Halusimme tehdä lenkin saaren kohteissa pyörällä, mutta emme olleet varmoja onko koko reitti ajokelpoinen (kuulemma ainakaan autolla ei nimittäin pääse). Saimme hyviä neuvoja, ja virkailija soitti meille vuokrapyörät paikan päälle. Pyörän vuokraaminen koko päiväksi maksoi 8,000 pesoa (noin 11e).

Puna Pau - moaiden nutturoita

Ensimmäinen kohteemme oli Puna pau, paikka jossa moaiden "hatut" veistetään. Kuten kuulimme myöhemmin, moaiden "hatut" ovat itse asiassa nutturoita. Sotilailla oli tapana pitää hiuksiaan nutturalla, ja koska kaikki moait eivät edusta moaita, ei kaikilla myöskään ole nutturoita. Nutturat on veistetty punaisemmasta kivestä, jota on louhittu iso pala ja vieritetty kohteeseen. Koska kivi on haurasta ja nuttura menettää palasia matkan varrella, on kivistä täytynyt louhia aluksi paljon isompia kuin mitä lopulliset patsaisiin päätyvät nutturat ovat.

Ahu Akivi - seitsemän moaita

Seuraavaksi oli vuorossa Ahu Akivi eli seitsemän merelle katsovaa moaita. Moait on veistetty kuolleiden suurmiesten haudaksi ja kunniaksi. Uskottiin, että koska suurmiehillä oli "manaa" - henkisiä voimia - suurmiehet palaavat moaiden kautta elämään. Vielä kuolemankin jälkeen miehet suojelevat kylää manallaan, mistä syystä moait yleensä katsovat kohti kylää. Nämä kyseiset moait kuitenkin edustavat ensimmäisiä saarta asuttaneita miehiä. Tarina kertoo, että kaukaisella saarella tarvittiin uutta asuinpaikkaa. Eräs suurmies näki unen kaukaisesta saaresta ja lähti sen johdattamana etsimään uutta asuinpaikkaa kuuden miehen kanssa. Nämä seitsemän miestä löysivät Pääsiäissaaren, ja manansa avulla mies kommunikoi kotisaarensa kanssa ja loputkin asukkaat lähtivät matkaan. En enää muista tämän kotisaaren nimeä, mutta näiden seitsemän moain jalusta kuulemma osoittaa suoraan kohti kyseistä saarta, mitä on pidetty todisteena tarinan todenmukaisuudesta.

Luolassa

Tässä vaiheessa olimme vähän hukassa reitin kanssa, joten kysyimme neuvoa paikalliseksi luulemaltamme mieheltä. Osoittautui että kyseessä oli perulainen turisti, joka oli menossa samaan suuntaan, joten jatkoimme matkaa yhdessä. Mietimme Terevaka -nimisellä tulivuorella vierailemista, mutta koska sää oli harmaa ja sumuinen, oli todennäköistä että emme näkisi lainkaan maisemia huipulta. Totesimme että kiipeäminen olisi ollut sekä ajan että vaivan tuhlaamista näissä sääolosuhteissa, joten sen sijaan suuntasimme rannikolle.

Dos Ventanas

Näimme kaatuneita moaita ja vierailimme kolmessa eri luolassa. Erityisesti yksi luolista jäi mieleen. Maahan avautui kuoppa, ja ahtaan käytävän kautta pääsimme maanalaiseen luolaan. Luolasta avautui kaksi ikkunaa merelle, joista avautuvat maisemat olivat huikeat. Luolan epävirallinen nimi onkin Dos Ventanas - kaksi ikkunaa.

Tahai

Ilta alkoi jo hämärtyä, kun saavuimme Tahaille. Tahailla on yksi saaren harvoista moaista, jolla on vielä silmät jäljellä. Vieressä on myös neljän moain rivistö, ja jäimme paikalle odottamaan auringonlaskua. Auringonlasku oli todella kaunis, ja moait tekivät kokemuksesta entistäkin ainutlaatuisemman.

Tahai

PÄIVÄ 3

Akahanga

Kolmanneksi päiväksi olimme varanneet tourin. Olisimme halunneet vuokrata skootterin ja mennä Ahu Tongarikille - 15 moain rivistölle - auringonnousuksi, mutta koska emme olleet etukäteen tulleet ajatelleeksi ajoneuvojen vuokraamista ei kummallakaan meistä ollut ajokorttia mukana eikä vuokraaminen näin ollen onnistunut. Varavaihtoehtona siis päätimme mennä ohjatulle kierrokselle, mikä osottautui hyväksi valinnaksi siinä mielessä että saimme kuulla paljon saaren historiasta ja uskomuksista. Aamulla siis nousimme bussiin ja suuntasimme ensimmäisenä Rano Rarakulle.

Rano Raraku

Rano Raraku on vuori, josta moait on louhittu. Vuoren rinteellä makaa lukematon määrä moaiden päitä. Kun itse päätkin olivat jo kaksi kertaa itseni mittaisia, tuntui aika uskomattomalta ajatella että moailta löytyy vielä ruumiitkin maan alta.

Rano Raraku - tulivuoren kraatteri

Opas kertoi että lounaan jälkeen voisimme vierailla myös vieressä olevalla tulivuorella. Lounastimme rauhassa, kunnes jossain vaiheessa Ella kysyi oppaalta milloin menemme tulivuorelle. Opas totesi, ettei siihen ole enää aikaa - bussi lähtee 20 minuutin päästä. Emme kuitenkaan aikoneet luovuttaa, joten reittiohjeet saatuamme juoksimme vuoren rinnettä ylös, ihailimme maisemaa, otimme kuvia ja sprinttasimme takaisin alas. En tiedä miksi oppaat eivät hoksauttaneet halukkaita lähtijöitä aikaisemmin aikataulusta, mutta kannattaa siis ohjatuilla kierroksillakin olla tarkkana ettei kohteet mene sivu suun.

Ahu Tongariki - 15 moaita

Seuraava kohde oli Ahu Tongariki - 15 moain rivistö. Moait olivat suuria ja vaikuttavia. Saimme paikan päällä kuulla, että kaikki moait ovat itse asiassa hautoja. Tämä oli aivan uusi tieto minulle, vaikka tarkemmin ajateltuna onkin ihan looginen ajatus. Kaikki moai-paikat ovat siis hautoja, mutta vain osa on seremoniallisia paikkoja. Kaikki tärkeät asiat hoidettiin seremonioissa moaiden, esi-isien, edessä. Nämä 15 moaita ovat myös seremoniallinen paikka, minkä tunnistaa paikalla olevasta kivipiiristä (mikäli ymmärsin oikein).

Ahu Tongariki - seremoniallisen paikan merkki

Kaikkia asukkaita ei suinkaan haudattu moaiden juurelle - vain suurmiehet kuten päälliköt saivat sen oikeuden. Tavalliset asukkaat tuhkattiin. Samaten rannoilla olevissa taloissa asuivat vain suurmiehet perheineen, kun taas tavalliset ihmiset asuttivat keskustaa.

Anakena

Viimeinen kohde kierroksella oli Anakenan ranta. Valkoinen, hieno hiekkaranta, kirkkaan turkoosi meri, palmut ja moait saivat paikan näyttämään todelliselta paratiisisaarelta. Hetki jota olimme odottaneet koitti vihdoin - kävimme uimassa Tyynessä meressä. Vesi oli yllättävän lämmintä ja todella kirkasta!

Anakena - moait

Kierros päättyi noin puoli kuudelta, joten hyödynsimme illan kiertelemällä käsityöläispajoilla. En voinut vastustaa kiusausta ostaa pientä moai-patsasta, vaikka tiedostinkin sen epäkäytännöllisyyden kotiin kuljetuksen kannalta. Puiset moait olivat kalliita ja volkaanisesta kivestä tehdyt hauraita, joten valitsin mahdollisimman jykevän mallisen kivisen.

Te Pito o Te Henua - maailman napa

VIIMEINEN AAMU

Pappi

Olimme kuulleet että kalastajat heittävät kalan perkkuunsa kilpikonnille satamassa, joten viimeisenä aamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme katsomaan. Onni ei suosinut meitä, sillä kyseisenä aamuna satoi vettä eivätkä kalastajat olleet ilmeisesti lähteneet edes kalaan. Ostimme kuitenkin leipää ja syötimme kaloja siinä toivossa, että kilpikonnatkin erehtyisivät paikalle. Ne eivät valitettavasti olleet niin helposti huijattavissa, mutta onnistuin bongaamaan yhden kilpparin pään merenpinnan yläpuolella. Kävimme myös paikallisessa messussa, joka oli mielenkiintoinen kokemus. Kirkko ja messu olivat sekoitus katolilaista ja rapa nuin kulttuuria, ja messu oli yhteisöllisempi kuin mihin olen tottunut - välillä käteltiin ja välillä pidettiin käsistä kiinni.

Laguuni

Matkalla hostellille oli pieni laguuni, jossa pulahtamisesta olimme haaveilleet ensimmäisestä päivästä lähtien. Vaikka sää ei varsinaisesti suosinut, päätimme että nyt on viimeinen tilaisuus toteuttaa haave. Kävimmekin sitten pikaisella uinnilla laguunissa. En voi olla yllättymättä siitä, kuinka lämmintä vesi oli (ei nyt mitään kylpyvettä, mutta kun Nallikariin vertaa....)

YHTEENVETO

Olimme positiivisesti yllättyneitä, miten rauhallista saarella oli. Vaikka saarelle saapuu lentokoneellinen turisteja joka päivä, saimme olla todella rauhassa nähtävyyksillä (kun kiersimme itse). Ohjatulla turistikierroksella oli yhtä aikaa muitakin turistibusseja, joten sen aikana joutui sietämään ylimääräisiä ihmisiä kuvissa. Toivoin että meillä olisi ollut yksi päivä enemmän aikaa - olisin halunnut nähdä myös Ovahen rannan ja käydä museossa. Meillä ei myöskään ollut yhtään aikaa rentoutumiseen, vaan koko aika meni paikkoja kierrellessä. Olen kuitenkin iloinen että sain nähdä saaren ja sen tärkeimmät nähtävyydet.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä mieli! Useamman kerran matkan aikana piti oikein pysähtyä miettimään, miten siistiä onkaan olla täällä. Jos tilaisuus avautuu, niin suosittelen matkustamaan!

Tässä vielä kartta, johon olen hienosti merkinnyt tekemämme reitit. Sininen on päivä 1 (kävellen), punainen päivä 2 (pyöräillen) ja vihreä päivä 3 (kiertoajelu). Ympyröidyt nimet ovat puolestaan nähtävyyksiä, joissa kävimme. Jostain syystä osa nimistä on eri nimellä tässä kartassa, mutta saa varmaan jonkinlaisen käsityksen.
Kartan lähde: Wikipedia

Jos joku suunnittelee reissua saarelle.. Muista ottaa ajokortti mukaan! Saari on sen verran pieni että siellä pääsee liikkumaan pyörälläkin, mutta esimerkiksi tämä kolmannen päivän vihreä reitti olisi melko pitkä matka poljettavaksi - etenkin, jos haluaa nähdä auringonnousun, jolloin kuoppaisella, lehmäisellä tiellä polkeminen on aloitettava jo pimeällä. Henkilökohtaisesti tykkään tehdä asioita itsenäisesti, mutta suosittelisin kuitenkin ottamaan yhden opastetun kierroksen. Kierroksilla kuulee historiaa ja tarinoita, joita ei opaskylteissä lue. Kaikki on saarella suhteellisen kallista, joten jos mahdollista, voi mukaan voi ottaa omia eväitä. Me toimme mantereelta aineksia, joten meidän ei tarvinnut syödä kovin paljoa ulkona eikä ostaa kaikkea paikan päältä. Näin ollen selvisimme aika pienellä budjetilla. Me olimme saarella torstai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään, eli noin kolme päivää. Suosittelisin että saarelle varaa vähintään neljä päivää. Kaikki loputkin nähtävyydet olisi varmasti mahdollista nähdä kolmessa päivässä, mutta kiireeksi menee. Ja saarellahan on vielä kaikenlaista aktiviteettia (sukellusta, surffausta, ratsastusta..) jota voi harrastaa jos aikaa liikenee.

Loppuhuomautus: Informatiivinen osuus tässä postauksessa perustuu enemmän ja vähemmän tarkkoihin muistikuviin siitä, mitä kaikkea kuulin ja luin saarella vieraillessa (ja vähän Wikipediasta). Väärinkäsityksiä ja epätarkkuuksia voi siis löytyä (suuri osa keskusteluista käytiin espanjaksi), eli jos jokin aihe erityisesti kiinnostaa niin kannattaa tarkistaa faktat vielä luotettavammista lähteistä.