Valparaíso

Yksi osa orientaatioviikon ohjelmaa oli reissu Valparaísoon. Valparaíso on Viñan naapurikaupunki, jonne pääsee helposti metrolla 15 minuutissa. Jos Viña del Marella on turistikaupungin maine, niin Valparaiso edustaa sitä urbaanimpaa, "aidompaa" Chileä. Valparaíso on vanha satamakaupunki, joka on kuuluisa värikkäistä taloistaan, graffiteistaan ja kukkuloistaan. Monipuolisen arkkitehtuurinsa ja historiansa vuoksi Valparaíso kuuluukin Unescon Maailmanperintökohteisiin.

Satama

Meille vaihtareille oli tosiaan järjestetty oma pikku turistikierros tässä naapurikaupungissamme. Matkan oli alun perin tarkoitus tapahtua tänään, mutta huonojen sääennusteiden vuoksi reissua siirrettiin päivää aikaisemmaksi. Hyvä niin, sillä vaikka eilen oli todella pilvistä ja harmaata, saimme osaksemme vain pientä tihkua. Kunnon rankkasade alkoi eilen pitkälti reissumme jälkeen ja on jatkunut taukoamatta siitä asti.

Valparaíso mereltä päin

Ensimmäiseksi ohjelmassa oli veneajelu. Näimme Valparaíson mereltä päin, kalastusaluksia, laivaston kalustoa ja jopa muutaman merileijonan. Oppaamme sanoi, että veneajelu on "must-do" -juttu Valparaìsossa. Itse en ehkä täysin allekirjoita väitettä, sillä pilvinen sää laimensi maisemien hohtoa. Aurinkoisella säällä veneajelu olisikin varmasti parhaimmillaan.

Ascensor eli hissi Cerro Concepcionille

Vierailimme myös yhdellä Valparaìson kukkuloista eli cerroista, nimeltään Cerro Concepción. Hissimatka tuntui hurjalta, kun pieni vaunu kipusi jyrkkää rinnettä ylöspäin.

 Oppaamme kertoi meille joidenkin talojen historiasta. Mikäli en aivan sekoita tarinoita keskenään, yllä oleva keltainen talo kuului aikoinaan Lucas -nimiselle maahanmuuttajalle Italiasta. Kerran Lucas päätti maalata 1000 peson setelin, jossa presidentin kasvojen tilalla komeilikin Lucaksen omat kasvot. Tämän johdosta nykyäänkin kyseisistä seteleistä voidaan käyttää slangisanaa "lucas".

Kuljimme monia pieniä ja mutkikkaita katuja pitkin, ja saimme ihailla maisemia useilta maisemapaikoilta. Valparaíso on täynnä kukkuloita, jotka on rakennettu täyteen värikkäitä taloja. Harmaa sää ei tehnyt oikeutta kaupungin väriloistolle, mutta Valparaìso hurmasi minut siitä huolimatta.

Valparaíso on täynnä katutaidetta, ja erilaisia taideteoksia voikin bongata käytännössä ihan mistä tahansa. Graffitit ja seinämaalaukset Valparaísossa eivät ole mitään töherryksiä, joita on tottunut näkemään Oulun alikulkutunneleissa, vaan oikeasti hienoja ja vaivalla tehtyjä teoksia. En pistäisi pahakseni, vaikka tällainen kulttuuri rantautuisi Suomeenkin.

Kaiken kaikkiaan Valparaíso on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, mikäli suunnittelee Chilessä matkailua. Tässä vajaan puolen vuoden aikana tulen varmasti palaamaan Valpoon vielä useita kertoja.