Aivan tavallinen päivä

Joskus silloin vaihdon alkuaikoina mummi pyysi kirjoittamaan, millaista arki täällä on. Toki vastasin silloin heti, mutta ajattelin kertoa bloginkin puolella siltä varalta että muitakin kiinnostaa. Tässäpä nyt siis esimerkkinä tyypillinen keskiviikko.

Matkalla yliopistolle

9.30. Herään. Teen aamutoimet, syön aamupalaa ja siistin huoneeni. Asuttamassani talossa käy siivooja keskiviikkoisin, joten tavaroiden olisi suotavaa olla paikoillaan.

10.30. Lähden kävelemään yliopistolle. Matkaan menee noin 20 minuuttia kiemurtelevilla kaduilla.

11.00. Espanjan tuntini alkaa. Tunnit ovat täällä 1h 10 min mittaisia. Espanjan tunneilla yleensä luetaan tekstejä, keskustellaan, katsotaan videoita ja tehdään tehtäviä.

Yliopistolla

12.10. Hyppytunnin aika. Yleensä juttelen jonkin aikaa kavereiden kanssa, tai sitten menen tietokoneluokkaan tekemään läksyjä. Varsinkin alkuaikoina oli tapana lähteä käveleskelemään, tai sitten hoitamaan sellaisia asioita kuin postikorttien lähettäminen tai bussilippujen ostaminen. Syön lounaan joko yliopiston kahvilasta tai läheisistä ravintoloista. Yliopiston kahvilasta saa maukkaan lounaan noin kolmella eurolla, ja aivan viereiseltä kadulta löytyvät edulliset sushi- ja kebabpaikat.

Postikortteja ei aina ehdi laittaa matkaan itse kohteessa, joten on tehtävä

vierailuja puiston vieressä olevaan postitoimistoon.

Lounas mehulla, leivällä ja jälkiruualla maksaa 2250 pesoa, eli päälle
kolme euroa. Ruuat ovat aina olleet maistuvia!

14.00. Toinen espanjan tuntini alkaa. Tunti keskittyy enemmän kielioppiin, mutta opetusmetodit ovat pitkälti samat kuin aiemmallakin espanjan tunnilla.

Yliopiston piha. Vietän paljon aikaa terassilla istuen

15.20. Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden tunti alkaa. Tunneilla käsitellään aina yhtä lattarikirjailijaa yleensä jonkin hänen töissään toistuvan teeman kautta. Olemme puhuneet esimerkiksi Borgesin labyrinteistä ja Bombalin femenismistä.

Tämä kakkupala maksoi 900 pesoa - vähän päälle euron

Yliopistolta kävelee rannalle 10 minuutissa

16.30. Päivän tunnit ohi. Yleensä joko hengailen kavereiden kanssa kahvilassa tai rannalla, tai joskus harvoin vetäydyn jälleen tietokoneluokkaan tekemään läksyjä. Syön joko kotoa tuomia eväitä tai ostan jotain pikkupurtavaa lähikaupoista. Aivan yliopiston lähellä on leipomo, josta saa herkullisia kakkuviipaleita ja empanadoja euron, parin hinnalla.

Chilen päivä - tarjolla leipää ja pebreä

18.00. Club Internacional alkaa. UVM järjesti tänä syksynä ensimmäistä kertaa Kansainvälisen klubin, joka kokoontuu joka keskiviikko. Klubin ideana oli yhdistää chileläisiä ja ulkomaalaisia opiskelijoita kummitoiminnan avulla, oppia uusista kulttuureista ja tutustua ihmisiin. Joka keskiviikko vuorossa on eri maa, josta maan edustajat ovat vastuussa. Vuorossa oleva maa tuo paikalle paikallisia herkkuja ja leikittää kaikkia paikallisilla leikeillä. Klubitoiminta on ollut ihan hauskaa, mutta valitettavasti porukka on harventunut jokaisen kokoontumiskerran jälkeen eikä nyt loppuvuonna kovinkaan moni enää käy tapaamisissa. Oman chileläisen "kummitätini" tapasin vain kerran. Ongelmista huolimatta olen saanut klubilla uusia ystäviä, ja on ollut hauska maistella eri maiden ruokia.

Kotiintulon aikana olen usein saanut ihailla auringonlaskuja

20.00. Club Internacional loppuu yleensä noin kahdeksan aikoihin. Kävelen takaisin kotiin, teen ruokaa ja illasta riippuen joko teen koulutöitä, lähden ulos, kirjoitan blogia tai muuten vain rentoudun. Yleensä olen pitkän päivän jälkeen sen verran väsynyt, että en tee illalla enää mitään ihmeellistä.

21--> Useat reissuni ovat alkaneet torstaina, joten jos seuraavana päivänä on luvassa matkustusta yleensä pesen pyykkiä ja pakkailen tavaroita. Jossain vaiheessa iltaa sitten nukkumaan.

Eka päivä koulussa

Eilen lähdin ensimmäistä kertaa yksin liikenteeseen, tarkoituksena tavata kavereita keskustassa. Niinhän siinä sitten kävi, että eksyin matkalla. Kahdesti. Suuntavaiston puute on siis edelleen tallella.. Puolustukseksi sanon, että Recreossa kadut ovat todella mutkikkaita, joten suunnistaminen on hieman haastavampaa kuin Oulun tai Viñan keskustassa, jotka noudattavat säännöllistä ruutukaavaa. Vaikka eksymistä tapahtuu mulle vähän useammin kuin keskivertokansalaiselle, on siinäkin omat kivat puolensa; ilman eksymistä en olisi nähnyt näitäkään maisemia.

Näkymiä Recreosta

Tänään oli ensimmäinen päivä uudessa koulussa. Aamu alkoi papereiden täyttämisellä ja yleisellä "How to survive in Chile" -infolla. Nimeni oli järjestelmällisesti kirjoitettu kaikkiin papereihin muodossa Lia, mikä on osoittautunut varsin yleiseksi ongelmaksi ulkomaalaisten kanssa asioidessa. Sinänsä huvittavaa, että ihmiset "korjaavat" nimeni "oikeaan" muotoon, vaikka voisi kuvitella että jos olen kirjoittanut toiset nimet ja sukunimen isoilla alkukirjaimilla, olisi näin myös etunimen kohdalla. Ehkä Iia on vain turhan eksoottinen nimi, heh.

Kampuksen päärakennus

Päivän toinen ohjelmanumero oli espanjan lähtötasotesti. Jos lähtötasotestistä saa arvioksi tason B2 tai paremman, saa osallistua myös espanjankielisille kursseille pääkampuksilla. Vaikka olen ensisijaisesti katsellut englanninkielisiä vaihtarikursseja, olisi mukava saada myös muutama espanjankielinen kurssi mukaan kaveriksi. Kirjallinen koe oli varsin pitkä siihen nähden, että aikaa oli vain tunti, mutta niinhän se oli varmasti suunniteltukin. Kirjallisesta kokeesta jäi ihan hyvä fiilis, mutta suullinen koe oli melkoista takeltelua. Saamme tulokset toivottavasti jo huomenna, saa nähdä miten käy!

Mi casa

Niin, mulla on tosiaan asunto täällä. Asun Recreon alueella, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä UVM:n (=Universidad Viña del Mar) vaihto-oppilaiden kampuksesta Diego Portalesista. Asun chileläisen perheen luona, johon kuuluu vanhemmat, viisi yliopistoikäistä lasta ja yksi tyttärentytär. Lisäksi talossa asuu chileläinen nuori, joka työskentelee kasinolla. Perheen isä, Jorge, on todella ystävällinen ja avulias. Tunsin oloni ensi hetkestä lähtien todella tervetulleeksi, ja minua hieman leikkisästi kutsuttiin jo ”nueva hija”:ksi eli uudeksi tyttäreksi.

Huoneeni on todella kotoisa, ja mikä parasta, sain sinne myös ylimääräisen lämmittimen. Chilessä talot rakennetaan vähän eri malliin kuin Suomessa, minkä takia talot vetävät todella pahasti. Kun on liikkeessä pysyy lämpimänä, mutta kun pysähtyy paikoilleen, tulee helposti kylmä. Tämän takia ulkona ollessa voi tuntua lämpimämmältä kuin sisällä.. Lämmitin tulee siis näin talvikuukausina tarpeeseen!
Talon sisäpihalla on ihanat terassit, jotka veivät sydämeni. Varsinkin kun ilmat vähän lämpenevät tulen varmasti viettämään paljon aikaa niillä istuskellen.

Löysin uuden kotini Compartodepto -nimisen sivuston kautta, jonne olin tehnyt profiilin jo Suomessa. Compartodepto on asunnonhakusivusto, jossa vuokranantajat ja vuokrakämpän etsijät voivat olla helposti yhteydessä toisiinsa. Etsin ensisijaisesti huonetta kimppakämpästä, jossa asuisi myös paikallista väkeä. Asuntoja oli tarjolla paljon, ja suosittelenkin että sopii ennen matkaan lähtöä useampia tapaamisia. Vaikka ihastuisi jo ensimmäiseen asuntoon, jonka näkee paikan päällä (kuten minä), on mukava tietää että varavaihtoehtojakin on. Lisäksi asunnon vuokraajat harvoin varaavat asuntojaan jos ei erikseen sovita, että oikeasti otat asunnon, joten huonolla tuurilla asunto poistuu markkinoilta juuri ennen kuin ehdit sitä katsomaan.

Yleisesti ottaen olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin ymmärrän espanjaa. En valitettavasti ymmärrä (läheskään) kaikkea, mutta jonkinlaisia keskusteluja on kuitenkin mahdollista käydä. Puheen tuottaminen on se vaikein osa, kun sanojen ja oikeiden verbimuotojen hakeminen muistin syövereistä on vielä hidasta. Jorge onneksi puhuu myös englantia, joten sillä pystyy paikkaamaan kun en ymmärrä jotain, mutta muut perheenjäsenet ovat enemmän espanjapainotteisia. Odotan kyllä innolla, että espanjani tästä kehittyy, niin pääsen paremmin tutustumaan muihinkin perheenjäseniin enkä vain nyökkäilemään "Sí", "Bueno" ja "Gracias" :D