Fun fun fun

Perjantaina vaihtareille järjestettiin vihdoinkin se Scavenger Hunt, joka jouduttiin viime viikolla perumaan sateen vuoksi. Meidän piti muodostaa 10 hengen ryhmät, joissa piti olla 5 englanninkieliseen opetukseen osallistuvaa (Group Neruda) ja 5 espanjankielistä (Group Mistral). Neruda-ryhmään siis kuuluu enimmäkseen ihmisiä Yhdysvalloista, Saksasta, Ranskasta ja Kanadasta (ja Suomesta!), kun taas Mistralin ryhmäläiset ovat enimmäkseen muista Etelä-Amerikan maista (meidän joukkueessa meksikolaisia).

Ideana oli suorittaa erilaisia tehtäviä, jotka oli ripoteltu ympäri kaupunkia. Tehtäviin kuului muun muassa:

Ota 10 ryhmäselfietä paikallisten kanssa. Käytännössä hyökkäsimme täysin viattomien chileläisten kimppuun. Yksi kysyi luvan, ja puolessa sekunnissa koko ryhmä oli kokoontunut uhrin ympärille ja kuva räpsäisty. Olen melko varma että jätimme jälkeemme 10 melko pöllämystynyttä chileläistä, jotka eivät ehtineet oikein käsittää mitä tapahtui. No ei, suurin osa suostui kuvaan aivan mielellään.

Hanki Chilen lippu ja paikallisia herkkuja

Kulkekaa seuraavalle rastille niin, että kaikki pitävät toisiaan käsistä kiinni

Käsi kädessä

Kerätkää 30 pesoa yhden peson kolikoina. Tämä oli oikeastikkin aika haastava, koska yksi peso on niin mitätön summa (tämän hetken kurssilla 0.00131 euroa), ettei niitä käytä kukaan. Lisäksi olimme viimeinen ryhmä joka suoritti tehtävää, joten lähimmistä kaupoista olivat kaikki jo käyneet kysymässä. Lopulta saimme peräti 65 pesoa kasaan eräästä kaupasta, josta saimme summan aivan ilmaiseksi koska "it's trash".

Reloj de Flores, kukkakello

Lisäksi meiltä testattiin Viña del Mar-, Chile- ja UVM-tietämystä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ja tehtäviä suoritettaessa sai ihailla samalla maisemia.

Rastin päätepisteenä oli vaihtarikampus, jossa odotti Official Welcome Party. Saimme ruokaa ja juomaa, UVM-t-paidan sekä UVM-repun. Paras ryhmä palkittiin ja musiikki soi. Paikalla ollut "juontaja" houkutteli ihmisiä tanssimaan, ja pian koko piha olikin täynnä tanssivia ihmisiä. En voinut ajatella muuta kuin että moinen ei hevillä toteutuisi Suomessa, kun kukaan ei uskaltaisi olla se ensimmäinen joka lähtee tanssimaan kaikkien näkyville. Myös koulun varapresidentti jorasi antaumuksella. Hän antoi myös kannustavan puheen, jossa julisti meidän olevan tulevaisuus, ja jo aiemmin esittäytyessään hän myös vaati, että vietämme aivan mahtavan vuoden täällä. Ei voi olla tykkäämättä!

Koko vaihtariporukka uudet paidat päällä

Päivä ei suinkaan päättynyt vielä siihen, vaan Valparaísossa oli jonkinlaiset supervaihtaribileet paikassa nimeltä Saint Jueves. Menimme sinne porukalla ja tansimme koko yön. Sain vihdoin todeta myös itse sen, mistä vaihtokoordinaattori varoitti: chileläiset drinkit ovat vahvoja. Lipun hintaan kuulunut tervetuliaisdrinkki tehtiin maltillisen kaavan mukaan, 4cl viinaa ja loput lantrinkia. Kun sitten ostin saman drinkin myöhemmin, tehtiin se chileläiseen tapaan: ei mittaa, lasi noin puolitäyteen viinaa ja loput limsaa. Se olikin sitten ainut drinkki minkä ostin sinä iltana, mikä oli varmasti vain hyvä päätös.

Valparaíson valot

Ainut huono puoli klubissa oli se, että musiikki soi siellä järjettömän kovalla, eikä korvatulppia ollut tietenkään tarjolla missään. Tila oli siis suuri halli, ja kun istui vastapäisellä puolella kaiuttimista, oli juuri ja juuri mahdollista kuulla kaverin jutut, kun ne huudettiin suoraan korvaan. Lähempänä kaiuttimia ei sitten kuullutkaan mitään. Tämän johdosta korvat soivat vielä kotonakin, ja itse asiassa hiljaisina hetkinä kuulen vieläkin pientä tinnitusta. Toivon todella että tinnitus menee ohi, koska vaikka bileissä olikin hauskaa, ei siellä niin hauskaa ollut että se korvaisi pysyvät vauriot kuuloon. En tiedä soitetaanko täällä kaikilla klubeilla noin kovalla, mutta ensi kerralla hankin korvatulpat varmasti etukäteen.

Tänään lähdimmekin sitten käymään Valparaísossa ihan päiväsaikaan. Sää oli mitä loistavin: aurinko paistoi ja oli lämmintä. Näiden muutaman lämpimän päivän jälkeen alankin elätellä toivoa, että kylmät päivät vähenevät entisestään (illoista en voi toivoa vielä samaa). Kiertelimme katuja Bellavistalla. Täytyy todeta taas: en saa tarpeekseni Valparaíson värikkyydestä. Talot on aikoinaan maalattu kirkkain värein, koska kaupunkiin haluttiin saada eloa ja iloa, ja tehtävässä onnistuttiin mielestäni harvinaisen hyvin.

Erään kurssini opettaja tuntee Viñasta toisen suomalaisen vaihtaritytön, jolle oli maininnut että hänen kurssillaan on eräs suomalainen. Tyttö olikin sitten pyytänyt opettajaa välittämään hänen yhteystietonsa eteenpäin minulle. Laura on kuulemma ollut täällä puoli vuotta, eikä ole koko aikana tavannut kuin yhden suomalaisen pari kertaa Santiagossa. Voin helposti kuvitella, että tieto toisesta suomalaisesta herättää kiinnostuksen: olen ollut täällä vasta pari viikkoa, mutta mahdollisuus purkaa tuntoja suomalaisille kavereille suomeksi on ollut kullanarvoinen. Toki on skypet ja whatsappit joilla voi olla yhteydessä kotiin, mutta onhan se kuitenkin vähän eri asia kuin käydä fyysisesti kahvilla. Aikamme kierrettyä Valpossa vaihtariporukan kanssa tapasinkin sitten Lauran ja kävimme kahvilla.

Cerro Concepcionilta löytyy myös Plaza de Los Corazones eli suoraan suomennettuna Sydänten aukio. Aukio on saanut nimensä mosaiikeista, joilla seinät on koristeltu. Laura kertoi, että joka sunnuntai aukio toimii "open stage"na. Ihmiset kerääntyvät paikalle ja katsovat toisten musiikkiesityksiä, näytelmiä, runonlausuntaa tai ihan mitä ikinä vaan keksitäänkään. "Valpossa tapahtuu aina jotain" vaikuttaa siis aivan paikkaansapitävältä väitteeltä.

Plaza de Los Corazones

Viikonloppuna on ollut paljon ohjelmaa, mikä on ollut mukavaa vaihtelua viime viikon myrskyihin verrattuna. Olen myös tutustunut ihmisiin paremmin, ja voin ilolla sanoa että uusia ystävyyssuhteita on hyvin alulla. Myös espanjan taidossa on havaittavissa pientä kehitystä, joten paljoa enempää en voisi tällä hetkellä vaatia (paitsi kavereiden vierailuja. Tulkaa tänne oikeesti!).