Viime päivinä mulla on ollut vähän tietoteknisiä ongelmia.. Ensin huomasin, että tietokoneessani on jokin virus tai haittaohjelma, joka laittaa pop-up-ikkunoita kaikille käymilleni sivuille estoistani huolimatta. Ikkunoita ei saanut suljettua kuin klikkaamalla, ja ne johdattivat ties mille epämääräisille sivuistoille. Ei mennyt kauaa kun huomasin saman ongelman puhelimestani. Pieni paniikki iski. Onneksi poikaystäväni on myös henkilökohtainen tekninen tukihenkilöni, joten apu oli lähellä. Hänen neuvonsa olikin käytännössä poistaa kaikki koneelta ja asentaa kaikki uusiksi, kun kerta viruksentorjuntakaan ei mitään ongelmaa löytänyt. Ja samalla voisin sitten asentaa Windows 10:n, kun kerta säätämään ryhdytään.
Perjantain oli tarkoitus olla laiska, rento päivä, jolloin vain lataan akkuja väsyttävän viikon jälkeen. Sen sijaan käytinkin koko päivän tietojen etsimiseen netistä (miten nää laitteet oikeen saa pyyhdittyä kaikesta ja mitä nää sanat ees tarkoittaa?!) ja tietojen siirtämiseen turvaan muistitikulle. Onneksi olin ottanut varmuuskopiot kaikesta ennen lähtöä, joten vain Chilessä otetut kuvat piti pelastaa. Ja sitten vaan puhelin takaisin tehdasasetuksille, muistikortin alustus ja käyttöjärjestelmän uudelleen asentaminen tietokoneeseen. Ja tämän jälkeen tietenkin kaikkien sovellusten ja ohjelmien uudelleen lataus.. Operaatio oli sen verran pitkä ja turhauttava, että Windows 10 sai kyllä jäädä vielä toiseen kertaan (jos vielä joskus löydän sen namikan, mistä sen saa ilmaiseksi..)
Että semmoista täällä. Juuri se, mitä ei haluaisi tapahtuvan kun on ulkomailla, totta kai tapahtuu. Vaikka siihen menikin minun tiedoillani ja taidoillani koko päivä, tietokoneeni ja kännykkäni ovat nyt kunnossa. Luojalle kiitos whatsappista ja IT-osaavasta poikaystävästä.
Mutta eihän nämä virusongelmat tietenkään riittäneet. Päätin nimittäin tänään vihdoinkin ostaa lentoliput Atacaman reissulle, jota kaverit ovat suunnitelleet. Ongelmaksi muodostui, että sivusto ei hyväksynyt pankkikorttiani enkä pystynyt ostamaan lippuja. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu, vaikka olen verkkopankissani laittanut kortin asetukset niin, että verkko-ostoksia pitäisi pystyä tekemään (kiitti vaan Nordea). Pieni paniikki iski taas päälle, koska monet lennoista oli jo myyty loppuun ja hinnat olivat nousemassa. En olisi millään kehdannut mennä Jorgen luo taas uuden ongelman kanssa, mutta se osoittautui ainoaksi ratkaisuksi. Jorge oli ystävällinen ja osti liput, ja minä puolestaan maksoin hänelle takaisin käteisellä. Pienten mutkien kautta sain siis liput vihdoinkin ostettua, ja nyt voinkin alkaa ihan oikeasti unelmoimaan Atacaman aavikoista.
Tämän viikon aikana olen myös vihdoinkin tehnyt lopulliset kurssivalintani, lähentynyt uusien ystävieni kanssa, kirjoittanut ensimmäisen esseeni espanjaksi (olkoonkin vain kaksi sivua pitkä) ja huomannut sopeutuneeni Viñaan entistä paremmin. Sopeutumisen esimerkkinä toimii eräs päivä, jolloin päätin ostaa kotimatkalla jotain pientä herkkupalaa pasteleríasta (paikka, missä myydään lähinnä leivonnaisia). Haluamani kakkupala maksoi 1400 pesoa, ja ajattelin heti että onpas kallista. Samassa huomasin kuinka naurettava ajatus on Suomeen sopeutettuna: 1400 pesoa vastaa kahta euroa. Kotona moiset kakkupalat maksaisivat helposti ainakin vitosen, joten olen selvästi ottanut Chilen hintatason jo hyvin haltuun :D
Tähän postaukseen en valitettavasti saanut kuvia edellä mainituista kaikkien tietojen pyyhkimisestä johtuen, mutta huomenna lähdemme vaeltamaan läheiseen kansallispuistoon, joten lisää maisemia on kyllä tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti